Down Syndrome awareness month
21.56
Syyskuu on jälleen vuoden tauon jälkeen vaihtunut lokakuuksi ja on tullut aika levittää tietoisuutta downin syndroomasta oikein isolla kädellä. Itsehän teen sitä ympäri vuoden ja ylpeänä niin teenkin. Oma pieni tyttönen on koulinut musta leijonaemon kuluneen puolentoista vuoden aikana ja nyt kun aihe koskettaa näin läheltä, olen ymmärtänyt miten tärkeää on, että tästäkin aiheesta uskalletaan puhua ja ennenkaikkea uskalletaan kysyä.
Sen myönnän, että 2-vuotta taaksepäin en olisi ikuna uskonut allekirjoittavani tuota ylläolevaa lausetta. Nyt kuitenkin niin teen ja on vaikea kuvitella eloa sekä tulevaisuutta ilman tuota timanttista tyttöä, joka tällähetkellä omassa huoneessa unissansa tuhisee.
Ylimääräisestä kromosomistaan huolimatta hän on mulle, H:lle ja meidän lähipiirille täydellinen. Tuo ylimääräinen palanen on tuonut meidän elämään ihan uskomattoman paljon naurua, onnenkyyneleitä, rakkautta sekä ennenkaikkea, se on avannut meidän silmämme näkemään erityisyyden kauneuden sekä sen rikkauden.
Voi kunpa kaikki sen oppisivat näkemään. Nyt on hyvä ajankohta jakaa tietoisuutta eteenpäin. Downin syndrooma ei itsessään ole sairaus. Meidän perheelle se on ainakin iso onni ja niinkun jo sanoinkin, rikkautta isolla R:llä.
8 kommenttia
Allekirjotan joka sanan. Ihania, loistavia ja täydellisiä aarteita.
VastaaPoistaKiitos tämän jakamisesta. Tänään tarvitsin jotain tällaista. Tunnetta että joskus vielä helpottaa
VastaaPoistat.pienen ds-pojan äiti
Teidän tyttö on kyllä todella suloisen näköinen.
VastaaPoistaSen mitä minäkin olen blogiasi lukenut, olette onnekkaita, että olette saaneet noin ihanan tyttösen elämäänne! :) hän on niin hellyttävä pakkaus! <3 Oli ylimääräisiä kromosomeja taikka ei, suloinen tyttö!
VastaaPoistaSinun hersyvän hellän hymyilevän blogisi kautta teet mittaamattoman arvokasta valistustyötä hyvänmielen jakamisen lisäksi. Kiitos!
VastaaPoistaOi kyynel tuli silmään. Lapsesi on saanut ihanan äidin! Ja lapsi myös on suloinen kuin mikä <3
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaOlen ilolla seurannut blogiasi ja suhtautumistasi molempiin lapsiisi. Ihanaa :) Isänsisko, siis tätini on elänyt tuon ylimääräisen kromosomin kanssa ainakin ulkopuolisesta näyttäen hyvän ja onnellisen elämän vaikkakin nyt yli 70v on dementia vienyt puhekyvyn mukanaan.
Lapsuudestani muistan kuitenkin, kuinka paljon tädistäni tykkäsin, koska hän oli aikuinen joka jaksoi aina leikkiä ja lukea tarinoita meille lapsille.
Tätini on elänyt tärkeän oman elämänsä ja toivon sinunkin tytöllesi vastaavaa ja onneksi ennakkoluulot ovat toivottavasti näinä vuosina vähän hälvenneet.
T.Paula
<3 Kiitos ihanista viesteistä!
VastaaPoista