Sunnuntai.. Ennen lapsia päivä ei todellakaan kuulunut lemppariviikonpäiviini. Nyt lapsien jälkeen, olen oppinut nauttimaan sunnuntaista ihan eritavalla. Voisinpa melkein jopa väittää sen olevan päivistä parhain. Ollaan saatu viettää perheen kesken aikaa nyt kun isin studiosessiotkin päättyivät eiliseen. Aamupäivällä lähdettiin heppoja katsomaan tuohon läheiselle pellolle, mutta viima yltyi niin purevaksi että pellon reunaan saavuttaessa meidän oli pakko kääntyä kotiin. No, Piippis oli jo melkein unten mailla että eipä siinä paljon hävitty vaikka pollet jäivätkin nyt näkemättä. Seuraava vähän lämpimämpi aamupäivä kun koittaa niin toistetaan tämä yritys. Piippis on suuri heppafani ja osaakin jo hienosti sanoa "iiiihahaaa!".

Näin suloisen nallukan löysin vaunuista päiväunien jälkimainingeista. Löysin punaiset posket ja nenänpään, löysin hymyilevän suun sekä silmät uniset.

Kyllä mä sanon että tästä päivästä täydellisen on tehnyt juurikin nämä hymyt joita on tänään ollut tarjolla mielin määrin. Tää pieninkin osaa jo. 

Tämä on ollut ihan oikea vapaapäivä. Meille kaikille neljälle..