Fysioterapia

Hengissä ollaan!

21.29

Ihanaa huomata, että kun kirjoitteluun tulee muutaman päivän tauko, täällä blogissa kysellään jo perään ;) Viikonloppu oli vaan niin täynnä hulinaa, etten saanut aikaiseksi kirjoitella. Iltaisin väsymys vei voiton kaikesta muusta. Käytiin lasten kanssa kyläilemässä kavereiden luona Viikissä ja sieltä haettiin PikkuW:lle isojen poikien turvaistuin autoon. Ihan hassun näköistä kun takapenkillä istuu nyt kaksi isoa pientä. Kiitos neito L hienosta istuimesta! 

Kaukalon laitoin nyt myyntiin FB kirpparille, haikein mielin. Ja sisarusrattaat myös. Ja sitterin. Ja sohvan. Ja niin edelleen. Pää on täynnä uusia sisustusideoita ja sehän tarkoittaa sitä, että niille ideoille on tehtävä tilaa. Se, että myyn nyt tuota lastentarviketta, arveluttaa mua vähän edelleen. Vaikka mä en todella nyt jaksa edes ajatella raskautta ja kolmatta synnytystapahtumaa, tiedostan hyvin silti sen, että lapsiasioissa ei koskaan pidä sanoa : Ei koskaan. Onhan tässä vielä 10 vuotta ihan hyvää peliaikaa jäljellä. No, saahan sitä tavaraa sitten taas haalia jos niikseen tulee. Meillä ei ole tilaa kaikkea säilytellä.

PikkuW on ollut vähän mökömökö aika-ajoin parin päivän ajan, sillä yläetuhammas on tehnyt tuloaan. Viimeyönä se hammas onneksi puski tiensä läpi ikenestä ja nyt on ollut huomattavasti onnellisempi päivä. Pirpana on ihmetellyt vieressä, että miksi se itkee kun normaalisti ei juurikaan sitä tee.

Pirpana sai paljon kehuja fysioterapiassa tänään kun on oppinut tuon ylösponnistamisen niin hienosti. Kovasti sai taas olla ylpeä mutsi ja onnellinen omastaan. 

Piippis ratkaisi muuten eilen Brio palikkatehtävän tyylilleen uskollisesti. Tässä se tulee.


Huippukuva, ei voi olla hymyilemättä!

Meidän vappu sujuu rauhallisissa merkeissä tänävuonna. Huomenna käydään kaupassa ostamassa jääkaappi täyteen herkkuja ja sitten isi lähtee iltavuoroon. Mussutetaan munkit ja simat siis kolmisin lasten kanssa täällä kotona. Vappupäivänä brunssille totuttuun tapaan. Me vanhemmat juhlitaan sitten aikuisten vappua perjantaina H:n keikalla Bar Loosessa Helsingissä. Jos Snipe Drive yhtään kolahtaa niin nyt kannattaa saapua paikanpäälle. Eikä maksa mitään.


Fysioterapia

Pienet treenaajat

21.54


Tää tuntuu mielettömältä ja vähän huvittavaltakin jo. Siinä ne nyt tapittaa vierekkäin ja mussuttaa pinnasängyn laitaa. Edellisellä fysioterapiakäynnillä(pari viikkoa taaksepäin) Pirpanan kanssa harjoiteltiin ylöspäin ponnistamista ja ei siitä oikein meinannut tulla mitään. 

Sitten se yhtäkkiä tajuaa. Ja samaan aikaan pikkuveljen kanssa tietysti. Vielä ei ihan maan tasalta tuo nousu onnistu kummaltakaan, mutta jos istuu jonkun pienen korokkeen päällä, niin siitä jo onnistuukin ja sitten kun sinne ylös päästään, ei millään suostuta laskeutumaan maan pinnalle. 

Ihmeellistä tämä mun elämäni. Ihmeellisiä nuo pienet ihmiset.



Kasvua

Iso askel pienen tytön elämässä..

21.46


..kun pääsee kulkemaan itsenäisesti ulkona. Vauhti on tyyliä etana, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa kunhan päästään kunnolla potkuttelun makuun. Nyt otetaan vaan pari ponnekasta potkaisua ja sitten levätään hetki.  Mutta, mihinkäs meillä on kiire. Ei yhtään mihinkään!

Onni on oma koiramenopeli.




Kysymys ja Vastaus

Sateinen tiistai-päivä ja vastaus kysymykseen

21.51


Tänään kun isi tuli töistä, lähdettiin aikaslailla hetken mielijohteesta Kellikselle Kinuskilla-kahvilaan vähän herkuttelemaan. Annoin itsellenikin siihen luvan ja nautiskelin herkut suurella intohimolla (Noi jättipalat on koko perheelle, ei vaan ja ainoastaan mulle;) ). Toistaseksi "kaksosten" kanssa on kiva tehdä tällaisia reissuja, sillä osaavat tosi nätisti käyttäytyä. 

Ai että mikä kuva! Näytänks mä aina tolta kun syötän lasta?!

Pari päivää taaksepäin multa kysyttiin hyvä kysymys, johon yritän nyt vastata parhaani mukaan. Kysymys kuuluu: Miten tukea down-lapsiperhettä alun järkytyksen keskellä ja muutenkin?

Mulla itselläni ensimmäiset ajatukset laitoksella Pirpanan syntymän jälkeen ja diagnoosiepäilyn saatuamme oli, että nyt kaikki ihmiset ympärillä alkaa säälimään meitä ja se tuntui ihan kamalalta. Se oli varmasti tunteista epämiellyttävin juurikin silloin alkumetreillä. Me kun emme missään vaiheessa sääliä  kaivattu osaksemme. Onneksi suurin osa ihmisistä on jättänyt voivottelut voivottelematta meidän aikana ja hyvältä on tuntunut se, miten paljon ihailua Pirpana on alusta asti saanut ulkopuolisten taholta. Ja toistaiseksi se positiivinen ja iloinen asenne tyttöön sekä DS:n liittyen on tuntunut ihan aidoltakin. Pirpanan syntymä oli meidän elämämme suurin ja onnellisin asia. Tuon pienen tytön vuoksi mä olen ihan oikeasti paljon vahvempi ja onnellisempi kuin ennen.

Eniten toivonkin että meidän perhettä ja eteenkin Pirpanaa kohdellaan ihan niinkun muitakin.  Toki täytyy muistaa, että tietyt asiat ei hänen kohdallaan suju niinkun normilapsilla, mutta tärkeintä on ettei tyttö jää muiden lasten (esim ikäistensä )varjoon vaikka siitä syystä kun hän ei vielä kävele tai puhu niinkun muut. Hän ymmärtää ja elää hetkessä kuitenkin mukana ihan niinkun kaikki muutkin. Valitettavasti tästä mulla on vähän jo kokemusta ja se satuttaa paljon. Olenkin psyykannut itseni siihen, että mä joudun varmaan koko loppuelämäni taistella aina sillointällöin näiden tunteiden kanssa.

Yksi hyvä tapa auttaa, on tarjoutua vaikkapa hoitoavuksi joskus ja päästää vanhemmat vapaalle :) Joskus kun tilanne voi meillä vanhemmilla olla se, että hoitoapua läheltä ei löydy ja silloin oma aika jää vähälle. Se on kuitenkin niin kovin tärkeää jokaiselle äidille ja isille sillointällöin. Itse olen onnekkaassa asemassa tässäsuhteessa ja apua on saatavilla melkeinpä aina kun sitä tarvitsee. 

Mutta niin, alkujärkytys.. vaikea sanoa mitä kukin kokee tarvitsevansa sillähetkellä. Omaa aikaa? Kukkia, niinkun normaalistikkin ja vaikka joku kiva runo? Vertaistukivinkkejä ja blogiosoitteita. Halauksia? Uskoisin että näistä vinkeistä voi olla ainakin vähän apua. Muut vertaisvanhemmat, voitte täydentää listaa kommenttiosioon. 

Kiitos hyvästä kysymyksestä! :)






sisarukset

Sunnuntai- iltapäivä

17.58


Valitettavasti mummi ja pappa eivät päässeetkään meitä moikkaamaan, sillä ovat jälleen tänään hoivanneet vatsatautiin sairastunutta serkkupoikaa. Varsinainen kirous tuo tauti kyllä on ja nyt siis meidän evakko jatkuu edelleen. Jo kolmatta viikkoa. Noro siis todella säilyy pinnoilla viikkotolkulla, tänään se on tullut todistettua. Kyllä tässä nyt väkisinkin alkaa varautumaan siihen kakkoskierrokseen.. Ei meillä voi käydä niin hyvä tuuri, että mokomalta pöpöltä vältyttäis vaikka yritys onkin kovaa.

Tänään ennenkun isi lähti treeneihin, harjoitteli hän uusia Snipe Drive biisejä ja hällä oli kuin olikin innokas kuuntelija yleisössä. Videolla PikkuW ihan selvästi "laulaa" ja osallistuu isin musisointiin. Kun soitto loppui, alkoi valitus ja poika selvästi janosi lisää menoo ja meininkii.
:)

Olette siispä etuoikeutettuja tämän videon kautta saamaan maistiaisen uudesta Snipestä. Tää on ehkä vähän "rajumpaa" matskua kun normaalisti. Hyvä on!


Allaolevassa videossa taasen harjoiteltiin vähän höpöttelyä. Muutamat sanat tulee jo tosi selkeästi tytön suusta. Tai no selkeästi ja selkeästi, mutta yritystä jo on kovasti. Se on mahtavaa.


Kumpikin murunen on oppinut muutaman viimepäivän aikana ponnistamaan pienellä avustuksella itsensä seisoma-asentoon. Nyt näyttää vahvasti siltä, että samaan aikaan nousevat ylös. O-ou.

Nyt iltatouhuille. Puuroa ja kylpemistä. 

Vilkutus

22.03


Kiitos ihanalle tätsy-K:lle, PikkuW:n kummitätöselle tästä kuvasta. Se tupsahti juuri mun kännykkään. Näin sitä karusellissa vilkuteltiin. Ja Leena Hefner os. Herppeenluoma legginssit pilkottaa housun lahkeen alta ;)

Hyvänmielenkuva. 

Perhe

Keväinen lauantaipäivä tivolissa

20.11


Mummi lähetti tänään iiihanan piristävän ja  keväisen kuvan mun kännykkään. Oli ottanut sen mummolan takapihalta aamupäivällä. Tuosta jos mistä tulee hyvät fiilikset.



Tunnelma jatkui iloisena, kun käytiin iltapäivällä Suomen Tivolissa pyörähtämässä ja Piippis pääsi elämänsä ensimmäiselle karusellikierrokselle serkkutyttönsä kanssa. Jännitin tietysti tapani mukaan tytön reaktiota, mutta turhaan niin tein sillä Pirpana selvästi tykkäsi karusellikyydistä. Täytyy kesällä mennä ihan ajan kanssa, sillä kyllä tytsy alkaa olla jo siinä iässä, että tämäntyyppinen meno on mieluista. 


Pientä hämmästystä havaittavissa Pirpanan kasvoilla tuossa vasemmanpuoleisessa kuvassa. Hyvin meni siltikin! Iiihanilla serkuksilla on ikäeroa 7 viikkoa.  

PikkuW nukkui melkeinpä koko reissun ajan tyytyväisenä kopassaan (joka kylläkin alkaa olla jo aika ahdas tyypille, mutta se ei unta häirinnyt). Vuoden päästä saavat jo yhdessä mennä possujunaan..
 :)


Aurinko on paistellut upeasti koko päivän ja katupöly saa kurkun karheaksi vaan eipä muuten haittaa ollenkaan! 

Oli piristävää viettää melkeinpä kokonainen lauantaipäivä ulkona mukavien asioiden merkeissä ja ystäviä treffaten.

Viikonloput on vaan niin kivoja. Huomenna H taas sitten meneekin soittelemaan ja mä uskaltauduin kutsua mummin sekä papan tänne kylään. En jaksa enää pelätä Noro vihulaista. 

Tekotaiteelliset?

21.22


Ehkä, mutta hauskaa meillä oli. 




Katti Matikaista Perulaisittain. 


Aika monessa kuvassa on havaittavissa "pienimuotoista kaaosta". Sitä meidän elämä tosiaan on nykyään. Jos vaikka erehdynkin keräilemään leluja lattialta koriin, ovat ne jo muutaman minuutin päästä sikinsokinsekaisin pitkin ja poikin. Mä en rehellisesti sanottuna oikein pidä siitä, mutta siltä on täysin mahdotonta välttyäkkään. 

Kaaokselta.

Huomenna on harvinaislaatuinen päivä eli saadaan siis olla yhdessä koko lauantai ja ajateltiin juhlistaa sitä kävelemällä Suomen Tivoliin ihmettelemään hulinaa sekä vilinää. 

Tänään oli vähän rankka ilta pienten kanssa, mutta nyt nukkuvat ja on mun aikani kellahtaa sohvalle kera punkkulasillisen ja ruisleivän. Lapset siis taistelivat alkuillan mun huomiostani ja olivat vähän väsyneitä noin muutenkin. Eipä näitä tällaisia nyt viimeaikoina ole liikaa onneksi ollut.  

Itseäni kehaisen vähän tässä, sillä alkuviikosta aloitettu elämäntapamuutos-/ raskauskilojen lopullinen kadotusprosessi on lähtenyt hienosti käyntiin ja olen pystynyt pitäytymään uudessa ruokavaliossani hyvin. Olo tuntuu paremmalta ihan oikeasti ja itsetunto on kasvanut onnistumisen myötä. Kyllä mä silti syön suklaata jos meinaa pinna palaa, mutta viimeisen viikon aikana oon vain kerran sen tehnyt. Vain kerran siis tuntui liian pahalta. 

Ihanaa viikonloppua! 


Pirpanan voitontanssi

22.49


3. sadastuhannes kävijä piipahti tänään nimittäin blogissamme.  Se on suuri määrä ihmisiä se!


Pahoittelen pölynimurinvartta taustalla. Elämme välillä pienen kaaoksen keskellä täällä. 
:)

Kultaiset.

17.17


Pirpana on opettanut pikkuveljen suukottamaan. Olemmekin isin kanssa nyt onnellisessa asemassa, koska suukkoja tässä perheessä jaellaan ihan pahanpäivän varallekkin asti. 

Tänään saatiin todistaa yhtä tämänhetkisen perhe-elomme kauneimmista tapahtumista. Onneksi sain sen ikuistettua, vaikkakin otos on vähän tärähtänyt. Taisi äidin kätöset vähän täristä tässä hetkessä. Yksi asia on nyt sanomattakin selvää..

 Näistä kahdesta tulee varmasti hyvin toimiva ja kaunis tiimi. Voittajamatskua!




Yleistä höpinää

21.46

Tänään mulla itselläni on ollut vähän huono päivä. Onneksi tyhmän päivän päätteeksi mun ipanat pelasti äiskän illan ja kohta voinkin suht hyvillä mielin piiloutua peiton alle nukkumaan. PikkuW on oppinut siskoltaan pyllykiidon jalon taidon ja se sai kyllä suupielet hymyyn mökömököäidilläkin. Taitavasti nytkyttelee istuma-asennossa itseään eteenpäin, pyörii ja hyörii. Ei sen ihan noin vissiin pitäis oppikirjojen mukaan mennä mutta ei haittaa, sillä meidän perheessä nää jutut nyt ei muutenkaan mene niin. 
;)

Soittelin tänään piiitkän puhelun neuvolaan ja tuli juteltua terkkarin kanssa kummankin ipanan asioista. PikkuW:n karsastuksesta juteltiin ja asia tsekataan kuukauden päästä lekurissa. Se on kyllä mielenkiintoinen ilmiö tuo, sillä kun W katsoo oikealle niin vasen silmä näyttää menevän hilppasen verran enemmän sisäänpäin ja vasemmalle katsoessa näyttää kun oikea menisi. Tosiaan suoraan katsoessaan öögat sojottaa ihan samaan suuntaan. En tiedä, hyvähän se on tutkia mutta ei tässä nyt varmaan ole mistään vakavasta kyse. Edellisessä lääkärintarkastuksessa on kaikki tällä saralla ollut kunnossa.

Pirpanan ummetusasioista juteltiin myös ja me nyt vielä kokeillaan ostaa apteekista mallasuutetta, josko siitä apu löytyisi. Kuulemma tyttölapsilla yleisempi vaiva tämäkin. Siihen vielä Pirpana-lisä eli sinnikkyys taistella viimeiseen asti vastaan. 
Eiköhän tämäkin onkelma ajan kanssa helpota. 

Mieli tekisi jo huomenna mennä mummin ja papan luokse kyläilemään kun isi on iltavuorossa mutta vieläkin se viikonloppuna sairastettu yrjö painaa mun mieltäni. Entäs jos se sitten tarttuukin ja taas menee pari viikkoa toipuessa.. ? Ehkä odotellaan kuitenkin vielä pari päivää..



Note to self..

22.24


..Älä koskaan ala värjäämään kuontaloa ennen kun lapset on varmasti nukahtaneet. On ihan selvää, että eivät varmastikkaan nukahda helposti jos äiti päättää tehdä jotain uudistusta itselleen. No, nyt nukkuvat ja väriaine kirvelee iholla. 

PikkuW oppi tänään tosiaan istumaan-nousun ja matkaa yritti jatkaa siitäkin ylöspäin. Ihan ei onnistunut vielä. Pari kertaa mätkähti selälleen maahan ja kerran tuli isoo itku kun en ehtinyt hätiin. Lohduttelin siinä sitten pientä lattialla ja Pirpana oli aivan superliikkis. Peppukiisi välittömästi hätiin ja suukottamaan surullista pikkuveljeä.. Sydän sulaa jokakerta tuon näyn edessä. Ne tykkää toisistansa.


Sisko ja veli.





video

PikkuWeljen ylläri ja Pirpanan videopäivitys

18.21

Sadepäivän iloksi PikkuW päätti oppia tänään jotain uutta. Olipa kiva nähdä tämä! 



Ja sitten vielä Pirpana näyttää mitä hän on oppinut ;)




Käytiin mummun ja ukin luona syömässä tänään herkkuaamiainen! Vieläkin on masu täynnä kun piti niin hotkia :D 

Syömisestä puheenollen.. iltapuurolle! Kirjoittelen myöhemmin mahdollisesti vähän enemmän.. 







Erityispiirteet

Pikku W:n erityisominaisuudesta

17.52



Blogin kirjoittaminen on hyvä asia. Eilen sen sain taas huomata kun eräs lukija, lääkäri, otti yhteyttä Pikku W:n karsastuksen tiimoilta. Kysyi siis että olemmeko asian huomanneet ja onko hoito aloitettu. Pikkumies karsastaa tietyissä tilanteissa ja sen tosiaan olemme pistäneet merkille. Väsymys tuo tämän piirteen poitsulla esille näkyvimmin emmekä oikein ole osanneet asiasta olla kovinkaan huolissamme. Isällänsä myös pikku karsastus tiettyyn suuntaan katsoessaan ja nämä kuulemma ovat usein periytyviä juttuja. Ensiviikolla aion nyt kuitenkin soitella neuvolaan ja kysellä, mitä asialle tulisi tehdä. Oli siis tärkeää saada kuulla, että muutkin tämän asian ovat huomanneet. Kiitos asianosaiselle :)

Karsastus on tosiaan vähäistä ja olen lukenut, että se tässävaiheessa usein on vielä ihan korjattavissa. Katsotaan miten meidän tapauksessa tulee olemaan sitten. Tänään ollaankin kiinnitetty extra-huomiota asiaan ja todettiin, että kun poika katsoo suoraan kohti niin karsastusta ei ilmene. 

Onhan se nyt selvää, että pojallakin täytyy olla omat erityispiirteensä ;) Tärkeintä tietysti ettei vaiva haittaa häntä ja sen vuoksi nyt nostammekin kissan pöydälle ja selvittelemme asiaa ja jatkotoimenpiteitä. 

Aina on jotain mietittävää. Eipähän käy arki tylsäksi.

Tässäpä vielä muutama otos viikonlopulta. Mun kauniit ihanat.


Hurrikaani Pirpana iski lastenhuoneeseen tänä-aamuna. Miten noin pieni edes kykenee saamaan nanosekunnissa tällaisen tuhon aikaiseksi?


Ja sitten vielä, äidin osittain lakastuneet synttäriruusut puhkesivat uuteen loistoonsa pyöreässä maljakossa. Kaunista katseltavaa.


Tänään käveltiin piiiitkä lenkki lasten päikkäriaikaan. Ihanaa! Lakaistut kadut. Ei pikkukiviä. Helppo kärrytellä ja lapset nukkuivat hyvin. 

Huomenna mennään aamupäivällä Tuusulan mummun sekä ukin luo kyläilemään. Keravan mummi on sairastanut eilen vatsataudin eli evakko jatkuupi. Harmin paikka. Ikävä on molemminpuolista jo :)

Ensiviikolla luvassa myös Pirpanan verikokeet Lastenklinikalla. Edellinen aika jouduttiin perumaan aikaisen ajankohdan sekä masukipujen vuoksi valvotun yön takia. Edelleen näytteenotto pelottaa äitiä.


video

Pieni videopäivitys

19.14


Muutama uusi viittoma ja yleistä höpsöttelyä. Pirpana tykkää kovasti ihailla itseään mun puhelimen näytön kautta. 
:)

Vierekkäin

16.54



Löydettiin paikallisesta Cittarista tällaiset kätevät kaksoskärryt! Nyt PikkuW:kin saa olla iso poika jo, eikä tarvitse turhaan kopassa hikoilla. 

Äiskällä rankka episodi edessä, kun isäntä viimeistelee bändinsä kanssa  uutta albumia studiossa, treenaa alkavia keikkoja varten ja tekee leipätöitäkin siinä välissä. No, onneksi lauantaina päästään lasten kanssa Viikkiin L-tätsyn luokse leikkimään niin ei kaadu seinät niskaan täällä kotosalla. 

PikkuW joogaa lattialla ja Pirpana nukkuu vielä päiväunosiaan takapihalla. On kaikesta kiireestä huolimatta ihanaa, että meidän arki rullaa tosi hienosti nykyään kun Pirpanan huomionhakuiset huutelutkin ovat jääneet unholaan. Tällähetkellä mulla on kyllä aika helpot lapsukaiset täällä kotona siis. Kiltit ja ihanat. Tai no, yleensä ainakin ;) Joskus toivon että edes toinen ottaisi pian jalat alleen niin ei tarvitsisi nostella ja kannella niin paljon. Toisaalta tuo lähestyvä aika kauhistuttaakin kovasti. Jos mokomat ottavat ne jalat alleen samaan aikaan. 

Eipä muuta tänään. Väsyttää.





Syntymäpäivä

Syntymäpäiväonnea

20.47


Niin, otsikko sen kertookin jo eli tänään on ollut hyvä hyvä päivä! Aamulla tosin lapset eivät tunteneet armoa vaikka olikin mun synttäripäivän aamu ja toisinsanoen siis herättiin kuus jotain(?) uuteen keskiviikkoon. Roudasin pikkuihmiset sängyistä olohuoneeseen ja siellä mua odotti tuo ylläoleva matkalaukku, joka oli täynnä vaikka mitä kivaa nannaa äidille. Siellä oli H:n ja appiukon Lontoon tuliaiset, sekä anopin tekemät, kauniit villasukat sekä kortti. Siinä olohuoneen lattialla niitä lahjuksia lasten kanssa kolmisin ihmeteltiin ja ihasteltiin.

Menin siitä sitten keittiöön hakemaan lasillista mehua ja miten upealta se tuntuikaan, kun huomasin jääkaapissa mulle valmiiksi kyhätyn aamiaistarjottimen. H oli aikaisesta herätyksestä huolimatta tehnyt mulle yllärin ja se totisesti oli hyvä ylläri se. 

Veli sekä hänen kihlattunsa piipahtivat ovella tuomassa kukkia ja mun vanhemmat kävivät myös kahvilla kukkapuskan sekä hamppariaterian kera <3

Vaikka en sen suuremmin tänävuonna syntymäpäiviäni juhlistanutkaan niin silti tämä päivä on ollut ihan tosi kiva.

Kiitos kaikille onnitteluista, korteista seka muusta muistamisesta. Naantaliin E:lle, kummeille ja perheenjäsenille spessukiitokset!

Meidän perhepiirissä jyllää nyt joku vatsatautipöpö numero 2. Päätettiin että pidetään pientä välimatkaa hetkellisesti isovanhempiin ja serkkuihin, ettei jouduta läpikäymään toista rundia sitä totaalista sanonko mitä. Edellisella kiekalla huomattiin, että vaikka me kaikki muut toivuimme suht nopeasti niin Pirpanalla tuo toipuminen kesti huomattavasti pidempään ja pari viikkoa meni sairastellessa, enemmän tai vähemmän. Se vaan nyt on niin ja nyt mun on oltava ehkä jopa vähän hysteerinenkin tän asian kanssa. Arki vaikeutuu liian paljon jos me saadaan taas joku virus tänne kiusaksemme. Katotaan nyt. Jos pöpö meille asti pääsee, ei sille sitten mitään voi mutta kaikkeni teen että siltä säästyttäisiin. Nyt on kyllä ollut tässä suhteessa tosi hankala ja tyhmä talvi. Liian paljon tauteja liikenteessä onpi.

No mutta kaikesta huolimatta, oon tosi onnellinen synttärisankari tänään ja vanheneminen ei haittaa just nyt mua yhtään :)

Tuulettunut äiti

15.20


Viikonloppu oli kiva. Sain hemmotteluiltani ja ihanaa seuraa. Kiitos tuhannesti asianosaisille, arvostan läsnäoloanne <3 Olenpas taas rentoutunut vallan!

H on yhä Lontoossa mutta palaa kotiin tänään iltasella. On se hassua, että 5 yhteisen vuoden jälkeen toista ikävöi jo kahden vuorokauden erossaolon jälkeen ihan oikeasti. Kovasti. Siitä(kin) saa olla onnellinen ja kiitollinen.


Pirpanan kanssa käytiin tänään fysioterapiassa harjoittelemassa konttaamista sekä ylös ponnistamista. Meni kivasti ja tyttö oli hyväntuulinen sekä yhteistyökykyinen :) Kotiin tullessa meno vaan yltyi ja ensimmäisen kerran kahteen vuoteen mä kadotin mun lapseni hetkeksi...

Löysin tytön, kun hän alkoi rummuttamaan kaukosäätimellä patteria tuon verhon takana. Saatiin onnistuneesti pikkuW hereille päiväunilta sitten niin..


Nyt se makaa iiisossa säkkituolissa ja leikkii "pää, puu, pää, puu"-leikkiä. Me aikuiset tunnetaan tuo leikki paremmin nimellä "Pää, olkapäät, peppu, polvet,varpaat jne.."

Ylihuomenna täytän viimeisen kerran elämässäni kakskytjotain. Sitä en nyt osaa oikein surra. Parhaat vuodet kuulemma edessä vielä, sanovat :)

Kesä

Kesälippis

20.06


Se on nyt kaivettu esiin kaapista ja pian varmaan pääsee jo ulkokäyttöönkin. Meidän kodin seinien sisällä on jo ihan kesäfiilis.

Nyt se fiilis tuossa diivailee. Kun kysyn että joko mennään nukkumaan, niin hää topakasti vastaa että "E!!"

Pikkuveli uinahti jo.

Ylihuomenna tähän aikaan H on jo Lontoossa ja minä paljussa. Odotan!

Kipuilua

Keskiviikko kuvina

21.33


Masuvaivat ovat toistaiseksi historiaa.  Jouduttiin ottaa käyttöömme Microlax ensimmäistä ja toivottavasti myös viimeistä kertaa. Nyt alkoi Pirpanalla vähälaktoosinen ruokavalio ja muutenkin kiinnitetään jatkossa extra-huomiota siihen, mitä sapuskaa tytölle annetaan. Jostainhan tuo ummetus nyt johtuu.

Eilinen päivä ja tää aamu meni totaalisen pieleen tytön tuskaisen olotilan vuoksi ja meidän vanhempien oli hirveä seurata tilannetta vierestä. Onneksi helpotus tapahtui ja tyttö muuttui silmänräpäyksessä iloiseksi, omaksi ihanaksi itsekseen. 

Ei enää tällaista pliis ikuna..!

Ja nyt sitten niitä kuvia. Tänään on hölmöilty, käyty pulkkamäessä, haaveiltu tulevasta kesälomareissusta, pussailtu, halailtu ja kinasteltu iPadistä. Osaavatkin jo mokomat!





PikkuW kukkuu jostainsyystä eli ei siis tänään aikaa pidemmälle höpinälle..

Tiistai-päivä kuvina

21.00

Tänään on ollut todentotta taistoa Pirpanan masun toiminnan kanssa. Ei meinaa toimia, ei millään sittenniin ja tyttö on ihan kypsä itsekkin. Päivän pottailmeitä siis alapuolella olkaapa hyvä!




PikkuW tänään jo 8 kk?! Ei mulla ole enää pikkuvauvoja ollenkaan. 




Eilen sain taltioitua tähtihetken. Isi ja isin pienet fanit. Priceless! 




Suosituimmat

Facebook

Instagram