Kasvua

Kiva päivä!

19.34

Okei, aamupäivä oli ehkä vähän tylsä kun ulkona oli huono sää ja allekirjoittanut oli super laiskalla tuulella, syystä että nukkui edellisen yön Pirpanan vieressä kahden ison sohvatyynyn päällä. Typsykän tukkoinen nenä häiritsi yöunta ja vartin välein piti herätä sitä valittelemaan. Onneksi se riitti, että äiti oli vieressä ja uni jatkui melkein samantien uudestaan heräämisestä. 

Aamupäivällä olo tytöllä oli vähän nuhainen, mutta päikkäreiltä heräsi huomattavasti paremmassa kunnossa oleva pieni neitokainen. 



Sitten me lähdettiinkin moikkaamaan Putte-ponia. Poika olikin isompi, mitä olin kuvitellut mutta mitään ongelmia se asia ei loppujenlopuksi tuottanut. Pirpana oli kun tehty ponin selkään! Hän istui todella tyytyväisenä ja piti hienosti sekä vankasti tasapainoa yllä. Me oltiin niiin onnellisia ja ylpeitä taas vaihteeksi!! Välillä viitottiin hevosta ja kissaa (tallikisu seurasi meitä )  ja itkukin siinä sitten neidiltä pääsi, kun piti puolentunnin päästä tulla ponin selästä pois. Tämä harrastus siis saa jatkoa ja toivottavasti mahdollisimman pian.  

Reissun ainoa jännitysmomentti tapahtui lähdön hetkellä, kun tyttö kahmaisi suht kookkaan kiven kitusiinsa ja taas sai äiti vähän taputella selkään, notta saatiin tuo mokoma murikka pois kurkusta. Tähänhän alkaa jo tottua :/ No, eikähän tämä oo aika tuttua monelle äidille. 

Fysioterapeutti sanoi meille, että mikään ei mallinna kävelyä niin hyvin kun hevosen käynti ja tämä tuli todistettua jo yhden ratsastuskerran jälkeen. Kun päästiin kotiin ja otettiin tytöltä kengät pois jalasta, nousi hän seisomaan ja alkoi samantien yrittää tuetta kävelemistä. Siirsi painon toiselle jalalle ja yritti tehdä kaikkensa, että jalka olisi siirtynyt eteenpäin. Ekalla yrityksellä kävely ei kuitenkaan vielä onnistunut ja sitten Piippis ottikin karhunkävelyasennon ja käveli ennätyspitkän matkan kontiostaililla! Us-ko-ma-ton-ta. Minä, ikuinen skeptikko olin kerrankin kirjaimellisesti monttu auki. 




Ja niin, PikkuW ei tykännyt ratsastamisesta ainakaan vielä :D


Vaan olipahan ihan mielettömän kiva päivä ai että!

Syksy saapui

22.11

.. ja flunssa sen myötä. Piippis aivastelee ja nenä vuotaa eikä se nyt tunnu yhtään kivalta kenestäkään meistä. Tässä suurin syy, miksi eläisin vain ja ainoastaan jatkuvaa kesä-aikaa. Alkava syksyn sekä talven pöpökausi ei houkuttele ei sittenniin ollenkaan! 

No, täytyy nyt toivoa että selvitään helpolla tästä lentsusta. Itsehän aivastelin ja niiskuttelin pari päivää joten voi olla, että Pirpana potee nyt samaa pikaflunssaa. Toivotaan niin.

Huomenna ollaan menossa ensimmäisen kerran ratsastamaan, kun tuo edellinen kerta ei sitten onnistunutkaan syystä, jota en enää edes muista. Odotan kyllä innolla koska mulla on aika vahvasti sellainen fiilis, että Pirpana tykkää kovasti. Tietty jos tauti nyt yön aikana pahenee, on tuota tuntia siirrettävä mutta en halua nyt sellaista vielä ajatella. Tyttö on kuitenkin ollut oma pirteä itsensä eikä pieni aivastelu ole menoa haitannut. 

Oli miten oli, huomenna mä lompsin apteekkiin ostamaan monivitamiinit koko perheelle jotta selvitään tulevasta talven pöpöarmeijan hyökkäyksestä mahdollisimman pienillä vaurioilla.

Tervetuloa viikonloppu, sinua olen kaivannut! 

Kuva ei liity juurikaan aiheeseen, mutta laitan sen syystä, että se on vaan niin söötti kuva

:)



Rakkautta

Yhteiset jutut

21.31


Tältä näyttää meidän lasten yhteiset leikit. Kokoajan jotain touhuavat ja toisillensa seuraa pitävät. Pienet rakkaat.

Me H:n kanssa vietetään tänään kolmatta hääpäivää. Huikeita juttuja on tapahtunut niiden kolmen vuoden aikana ja yhtään enempää kiitollisempi en voisi olla.  Eilen mun vanhemmat kävi siivoamassa sillävälin, kun me oltiin tutustumassa uuteen pieneen ihanaan suloiseen syötävään namiskuukkeli mussukka ystävään (2 ja puoli viikkoa) ja tänään sitten H:n vanhemmat lähetti shamppanjaa sekä muita herkkuja meille hääpäivän kunniaksi. Nyt on kyllä hyvä olla ihmisen tässä näin.

Kiitos rakas H menneestä ja tulevasta <3 Ja kiitos myös kaikille läheisille siitä, että olette olleet meidän tukenamme ja turvanamme viimeisten vuosien aikana. Se on ollut sanoinkuvaamattoman tärkeää.

Edelleen ongelmia kuvien lataamisen kanssa.  Asia korjaantuu lähipäivien aikana. 

Kaikinpuoli tosi siisti fiilis. Ja niin, kun kysyin tänään Pirpanalta, että "Ootko sä väsynyt?" vastasi hän että "Enoo!!"

<3




Teknisiä ongelmia :/

20.58

Nyt on sellainen tilanne, että mun kone hävittää ladatut kuvat jonnekkin salaiseen paikkaan, jota en ole vielä löytänyt. Tää tietysti vaikeuttaa mun blogin päivitystä huomattavasti, sillä en mielelläni kirjoittele ilman niitä kuvia. Yritän tänäiltana selvitellä tilannetta ja toivottavasti jo huomenna saan tänne muutaman viimepäivien aikana ottamani kuvan laitettua. Todella ärsyttävä ja turhauttava tilanne on tämä. 

Palailen pikimmiten.

Dublin

Iltapuurolla ja vähän reissussakin

22.00

Pirpana itselleen hyvin tyypillisessä asennossa taasen. Kutittelee omia pikku varpaitaan. Ja välillä vähän maistaa.
Iltapuurohetki on meidän perheessä tällähetkellä yhtä taaperoiden tahtojen taistoa. Nuo marakatit kun apinoivat tällähetkellä toisiltansa melkeinpä kaiken ja kun toinen alkaa parin lusikallisen jälkeen kapinoimaan puuron syöntiä vastaan, aloittaa toinen saman homman. Mutta.. onneksi, ONNEKSI on Mimi&Kuku! Pari päivää sitten löydettiin Prisman ale-laarista viidellä eurolla 10 jaksoa sisältävän DVD:n. Tipahtikohan se taivaasta vai mistä se tuli näin oikeaan hetkeen? Netissä nuo jaksot ovat vielä toistaiseksi nähtävillä, mutta poistuvat lokakuussa ja me jo etukäteen murehdittiin, että mitä sitten kun niitä ei enää ole?! No, nyt sekin ongelma on ratkottu.  

Ja ihan oikeesti, mikään ei korvaa Mimiä&Kukua. Valitettavasti. 


Seuraavaksi mä voisin vähän kirjoitella Dublinista. Ds-aiheen tiimoilta tehtiin monta todella positiivista ja rohkaisevaa havaintoa tuolla reissulla. Kaikkein suloisin näky joka sai todella liikuttumaan, oli äiti meidän hotellin viereisessä kauppakeskuksessa. Hän piti sylissään Pirpanan ikäistä ds-poikaa ja tuo äiti suukotteli omaa erityistään todella lämpimästi poskelle moneen otteeseen. Rakkaus, onni ja lämpö heijastui tuossa hetkessä erittäin voimakkaasti. Voitte vaan arvata, että siinävaiheessa ikävä puristi ja lujasti tämän mutsin rintakehää.  Siitä kuitenkin selvisin. 

Toinen upea seikka Irlannin-maalla oli se, että ds-henkilöitä näkyi työelämässä ihan jokapuolella ja ihan eritavalla kun täällä suomessa. Kauppakeskuksen asiakaspalvelun/infopisteen vakkariporukkaan kuului yksi ds-nainen, jonka H bongasi tiskin takaa. Hänen kuvansa oli myös seinällä muiden työntekijöiden joukossa. Tuo nainen oli hienossa uniformussa ja teki ahkerasti työtä siinä missä muutkin. Tuntui hiton hyvältä nähdä se. Samaisen kauppakeskuksen tavaratalossa, oli toinen ds-tyttö pakkaamassa asiakkaiden ostoksia muovikassiin kassalla. Ravintoloissakin nähtiin extrasöpöä palvelua moneen otteeseen. Todella mahtavaa! Oltiin ihan hirveeen onnellisia tästä. Tuli luottavainen olo tulevaisuuden suhteen; ihan varmasti Piippiskin tulee elämässä pärjäämään työasioiden saralla, vaikka suomessa ollaankin. Kyllähän meilläkin jutut täällä näiden asioiden tiimoilta on suht hyvällä mallilla. 

Muutenkin reissu oli tosi huippu. Ensimmäisenä yönä mä nukuin 14 h putkeen ja aamulla heräsin tosi levänneenä sekä onnellisena. Seuraavana päivänä sitten lähdettiinkin Guinnessin tehtaalle ja siis kyseessähän oli H:n pyhiinvaellusmatka elämän upeimman tumman herkun alkulähteille. Täytyy kyllä myöntää, että olihan se nyt hyvää vaikka aina oonkin vähän huono ollut juomaan olutta. Tehtaalta matka jatkui hevosvankkureilla kohti kaupunkia ja siellä me sitten keskityttiin lähinnä siihen kaikista olennaisimpaan eli ruokaan ja pubielämään. Pubit Irlannissa ovat luonteeltaan huomattavasti viihtyisämpiä kun esim täällä suomessa. Pistin merkille, että melkein jokainen asiakas tilasi oluen kylkiäiseksi myös syötävää ja ruoka oli tajuttoman hyvää. En oo ikuna syönyt yhtä hyvää club-sandwitchia kun jonka eräässä keskustan pubissa söin. Ihmiset eivät örisseet kaatokännissä(en nähnyt kertaakaan, missään) vaan ihan oikeasti tulivat nautiskelemaan tuopin tai pari hyvässä seurassa ja lapsia näkyi pubeissa myös. Asia ei mua häirinnyt ollenkaan vaan melkeinpä päinvastoin. Niinkun tosiaan mainitsin, ihmiset eivät olleet humalassa vaan kuuntelivat live-musiikkia ja nauttivat elämästä. Ja lapsetkin silminnähden viihtyivät. 




Suosittelen irkku-landiaa kaikille. Ihan upeita ihmisiä, niin mukavia joskin välillä oli vähän vaikea saada puheesta selvää. Toistivat kyllä lauseensa hyvin kohteliaasti eivätkä häiriintyneet vaikka jatkuvasti kysyinkin nolona :  "Sorry?"

:)


Fysioterapia

Oon voimissain!

20.59

Tuntuu ihan mielettömän hyvältä huomata, että oon saanut tooodella paljon lisää puhtia lomalla ja jaksan ihan oikeasti taas eritavalla touhuta lapsosten kanssa sekä kotosalla ja noinniinkun muutenkin. Dublinin reissu oli näinollen jokaikisen pennin sekä ikävänkyyneleen tirautuksen arvoinen. Musta tuntuu pitkästäaikaa siltä, että oon ihan oikeasti suht jeppis äiti mun pienokaisille ja lienee ilmiselvää, että se on aika huippufiilis.

Nythän on tavallaan tosi hyvä juttu että sitä puhtia on, sillä nuo pikkuihmiset koettelevat fyysisesti tällähetkellä aika kovastikkin. Tänään meno yltyi kotoseinien sisällä niin villiksi, että oli pakko pakata mukelot kerrosrattaisiin ja lähteä kärräilemään pellonreunaan hevosia katsomaan. Reissu oli tosi mukava ja samalla mä sain kulutettua vähän extrakaloreita kun hikoilin pitkissä ylämäissä noiden suht raskaidenkin rattaiden kanssa. Ja niin, painaahan tuo pelkkä lastikin jo sellaiset parisenkymmentä kiloa yhteensä :)

Ja nyt vuorossa piiitkästä-aikaa kuva, joka saa minut tuon pienen ihanan tytön äitinä kohtis herkkis olotilaan. Siinä se seisoo ihan itse topakkana ja ihailee tämänhetkistä ykkösjuttua eli hevosta. Seisoo itse. Ilman minkäänsortin tukea. Minä oon niin onnellinen ja ylpeä!!


 Uudet kengät tukee kivasti nilkkaa ja tytön seisomisasento näyttää jo tosi tukevalta ja hyvältä. Ja mikä parasta, tänään peppukiito on ihan selvästi muuttunut enenevässä määrin konttaamiseksi, mikä tietysti on tosi hyvä. Aina parempi, kun edetään niin sanottua "normaalia" reittiä ylöspäin. Nyt mä olen sen tajunnut itsekkin, mitä fysioterapeutit meille ovat useasti sanoneet: On tosi tärkeää, että asiat opitaan mieluummin hitaasti mutta että ne opitaan oikein, kun että kiirehditään ja tehdään puolihutiloiden. Mihinkäs tässä kiire? Tärkeintä on nähdä, että edistystä tapahtuu ja upeinta on nähdä pienen ihmisen onni aina uutta opittaessa. Pirpanan kohdalla se on todella nähtävissä, se onni.

Nämä on mun elämäni suurimpia asioita tällähetkellä. Katsoa ja ihastella pienten ihmisten kasvamista omatoimisiksi, ihaniksi tyypeiksi. 

<3

Hei, ei enää kauaakaan kun mun blogissa paukkuu 400 000 kävijää rikki. Todella outoa, mutta hienoa. Toivottavasti olen antanut lukijoille paljon hyviä asioita Piippiksen kanssa.

Paljon olemme teiltä saaneet. Kiitos.




Jännitysmomentteja

21.14


Tänään mä oon saanut sata sätkyä. PikkuW oppi kiipeämään nyt myös sohvalle ja on kokoajan vetämässä tavaraa lattialle olkkarin ja keittiön välisestä aukosta. Oon tässä yrittänyt vähän suunnitella uudenlaista ja ennenkaikkea lapsiturvallisempaa järjestystä meidän asuntoon eli huomiselle aamupäivälle siis onkin taas hommia valmiiksi odottamassa.

Otin kuvankin katastrofaalisesta tilanteesta, latasin sen koneelle vaan nyt en sitten löydä mokomaa mistään?! No, täytyy yrittää ajan kanssa etsiä ja laitan sitten myöhemmin sen tänne blogiin. Kuvassa sekä W että Pirpana seisoo kumpikin sohvalla ja yrittää kivuta "baariaukosta" keittiön puolelle. Tässä kuitenkin W:n tyylinäyte, jonka sain facebookista pelastettua.


Ja tässä vielä video suht huvittavasta tilanteesta, joka huomattiin tässä muutama päivä taaksepäin. Meidän poika pelkää Justin Bieberiä. Isänsä poika tässäsuhteessa siis. Tämä kauhu on jo hieman helpottanut, mutta kovin tarkkana ja totisena tuota musavideota vielä katsellaan ja aina pitää päästä syliin turvaan..



Hassuja nuo pienet ihmiset.

Pirpana yrittää puhua pölpöttää ihan kokoajan. Uusia selkeitä sanoja on tällähetkellä "Kuukku" eli Kurkku ja "Puua" siis pulla. Eipä tuo yllättävää ole, että ne kaikista suurimmat herkut opitaan ensiksi sanomaan ääneen. Meitin herkkupeppu <3 Kokoajan olisi jotain popsimassa mutta tää tilanne tuntuu kyllä tosi helpottavaltakin, sillä vielä puolisenvuotta taaksepäin meillä oli isoja ongelmia tytön ruokavalion kanssa. Hää kun ei oikein kelpuuttanut muuta kun puolukkapuuron ja bataattisoseen. Nyt pureskellaan tosi hienosti jo kurkut sekä keksitkin!

Pieni anteeksipyyntö tähän väliin. Olen huomannut, että kirjoittelen tosi usein hölmöjä kirjoitusvirheitä ja niitä tulee ihan päivittäin korjailtua noinniinku jälkikäteen. Pahoitteluni niistä. Mulla usein ajatus juoksee sormia nopeammin ja tästä syystä näitä näpyttelyvirheitä tulee..

Eipä muuta tänään. 









Arki

Tervetuloa arki!

21.08

Ensimmäinen arkipäivä takana loman jälkeen ja olo on onnellinen. Fysioterapiassa meni tosi kivasti ja mun ilta lasten kanssa on sujunut ongelmitta. Ovat niin suloisia että taas on vähän vaikea uskoa sitä että kuinka juuri minulla tuollaiset..? 

Tässä muutama kuva meidän päivästä.









Käytiin siis puistoilemassa ja ekan kerran viihdyttiin kaikki siellä tosi hyvin. Hiekkalaatikkoleikit loppui kuitenkin suht nopsaa, sillä kumpikin pööpöti alkoi lappaamaan hiekkaa suuhunsa ihan urakalla ja mua se touhu yököttää isosti. Vielä ei olla hiekkalaatikkoiässä selvästikkään. Eiköhän sekin aika vielä jokupäivä koita. 

Tuossa alimmassa kuvassa PikkuW istuskelee lempipaikassaan eli isin vinyylisoittimen päällä (!!!?). Ennen tuota hetkeä, hän oli juurikin käynyt vaihtamassa Ruotsin miljonääriäidit Weezerin musa Dvd:hen (painoi play-nappulaa soittimesta) ja istuskeli polleana olkkarin lattialla sitä katsellessaan. 

Tässä vielä videoklippi, joka sisältää Pirpanan höpinää, konttausnäytteen sekä vasaran muotoiseen "puhelimeen" kikattamista. 


Fysioterapiakäynnistä vielä, ei tälläkään kertaa tosiaan selvitty reissusta niin, etteivätkö äidin silmät kostuneet liikutuksesta ja ylpeydestä. Pirpana sai valtavasti kehuja loman aikana tapahtuneesta edistyksestä ja saatiin myös kuulla, että tytöstä tulee taitava liikkuja. Kuulemma samat harrastukset tulevat olemaan hänelle mahdollisia kun muillekkin. Tämä tieto oli hyvä kuulla, vaikkakaan en asiaa ole vielä ehtinyt murehtimaan. Myös Piippiksen kykyä sisäistää uudet opit kehuttiin tosi hyväksi. 

Huhheijaa. Arjessa on tosi paljon kivoja asioita. Niitä vaan ei lomalla jaksa muistella. 

Pistetään ne lomakuvat sitten vähän myöhemmin. Pappa on sairaalassa ja huomenna saa taas vähän jännitellä. Rutiinitoimenpide jo, mutta aina vähän kuitenkin jännittää. Halauksia ja tsemppiä isäni mun <3

Nyt mä lähden etsimään kaukosäädintä. Joku ketale sen on piilottanut jo aamupäivällä eikä sitä sen koommin ole näkynyt.. Missä se voi olla?!

:)

Heipähei ja hengissä ollaan!

21.26

Huomenna alkaa ihanan kesäloman jälkeen arki taas meidänkin torpassa ! Voin siis luvata tiheämpää päivitysväliä taasen pienen tauon jatkeeksi. Myös Pirpanan fysioterapiat alkavat heti huomisaamusta ja onpas muuten kiva mennä kertomaan terapeutille, mitä kaikkea tuo meidän mahtimimmi on oppinut. Kumpikin on oppinut. Kaikkea sitä uutta ja jännittävää menoa on ollut kiva seurata sivusta. 

Huomisesta eteenpäin, kun isillä alkaa iltavuoroviikko, on mulla aikaa kertoa teille viimepäivien tapahtumista. Maanantaina mahdollisesti luvassa Dublin kuvia ja sen sellaista kivaa .. 

Ihan kiva palata taas arkeen ja blogin pariin. Onpahan taatusti eritavalla taas voimia ja paukkuja jatkaa alkavaan syksyyn..


video

Kärryttelyä

21.05


Tällä tyylillä etenee hän.

Oltiin mummolassa koiravahdissa yhden vuorokauden ajan ja siellä olikin mukava kärrytellä, kun oli paljon tilaa. Yöllinen ukkonen aiheutti vähän levottomuutta pienissä nukkujissa, mutta suuremmalta yökukkumiselta onneksi vältyttiin. Tää asia jänskätti vähän etukäteen allekirjoittanutta.

Huomenna palaamme samoihin maisemiin juhlistamaan ihanan mummin 60-vee synttäreitä. Ikinuori mummi parhaassa iässä <3

Näin enneunen toissayönä. Siinä unessa näin rakkaan ystävän ja aamulla oli, sattuneista syistä, pakko kirjoitella hänelle viestiä. "Näin teistä unta. Toivottavasti se oli enneuni" Vastauksen sain pian ja siinä mulle kerrottiin lapsivesien menneen aamulla. Synnytys oli alkamassa. Tuntui uskomattomalta. Nyt tässä on yli vuorokausi mennyt aika jännittävissä tunnelmissa. Kohta meidän ystävillä on uusi vauva.
Tervetuloa maailmaan pikkuinen

<3









Pikkuveli

Naantali-päivä

22.50






Kauppareissulla oli melkein yhtä kivaa kun lintsillä olis oltu ;)







Meidän weikeä yksivuotias!


Niin. Oltiin viimeyö mökillä ensimmäistä kertaa koko perheen voimin. Ihan kivasti meni, vaikka nukuttiinkin kaikki samassa tuvassa. Tänään lähdettiin moikkaamaan E-setää Naantaliin ja hyvin onnistui kaikinpuolin tämäkin päivä. Tulipahan todistettua, että lapset on oikein mukavaa reissuseuraa ja nyt on helpottavaa tietää, että ihan hyvin voidaan sillointällöin suunnata auton keula vähän kauemmaksikin kotoota. Toki nyt väsyttää kovasti ja onhan se niin, että tosi mahtavaa on sukeltaa oman peiton alle ja mennä taas niiden normirutiinien mukaan huomisesta eteenpäin. 

Maanantai tavallaan vähän ahdistaa. Tosi kiva lähteä Dubliniin, mutta pelkään niin paljon tulevaa ikävöintiä. Kunhan ei mokoma ihan äärirajoille mene niin eikähän meillä mukavaa tuu olemaan H:n kanssa. Toivotaan niin. Lapsista en huolta kanna, hyvässä hoidossa ovat. 

Eilen aamulla käytiin yksityisellä lekurilla näyttämässä meidän yksivuotiaan pään muotoa sekä tsekkaamassa karsastustilanne. Neuvolassa kun tähän tilanteeseen ei oikein olla sanottu juuta eikä jaata. Tai siis ei kumpaankaan ja sitten ne asiat ovat vaan jääneet vaivaamaan vanhempien mieltä. Nyt saatiin varmistus asiasta eli W:n pää on ehkä hieman epäsymmetrinen johtuen mahdollisesti ahtaasta tilasta mun masussani odotusaikana, tai vauva-ajan nukkumisasennosta. Tilanne on kuitenkin korjaantunut jo huomattavasti ja pää tulee muokkautumaan vielä, sillä aukile on yhä avoin. Karsastusta lääkäri ei nähnyt ja kertoi meille, että tämänikäisillä murusilla on usein silmässä niinkutsuttu "mongoloidipoimu" (tää tietysti huvitti meitä hieman, mutta osattiin käyttäytyä asiallisesti ;) ), joka saa silmän näyttämään usein siltä, kun karsastaisi hieman. Tämä selittää sen, miksi joskus näyttää siltä että vasen silmä karsastaa ja joskus taas siltä, että oikea. No, nyt kuitenkin tärkein on selvitetty eli PikkuW:n näkemiseen tämä ei vaikuta ja hoitotoimenpiteitä ei tarvita. 

Sain synnytyskertomukseni W:n syntymäpäivänä. Kirjoittelen siitä enemmän sitten ajan kanssa. Teki hyvää palata vuodentakaisiin muistoihin tuon raportin avulla. Nyt ei enää ahdista läheskään niin paljon kun aikaisemmin eli kannatti pyytää tuo kertomus kirjallisena kotiin. 

Tänään ei muuta. 
:)

Kiitos E seurasta!



Pikkuveli

Hop!

21.41


Näin meillä hienosti jo noustaan yläilmoihin, ja nyt uutena lisukkeena tyyppi on alkanut ottaa askelia itse, tuettuna mutta kuitenkin. Vielä 1,5 kk sitten Piippiksen jalat olivat vaan löysät pötkylät, jotka roikkuivat muun kropan vietävänä. Yhtäkkiä voima ilmestyi ja nyt yritetään tosiaan jo kävellä?! Vielä on vähän matkaa itsenäiseen taapertamiseen, mutta meillä ei ole kiire. Tärkeämpää on, että asiat opitaan tekemään oikein ja mahdollisimman toimivasti. 

Aika täynnä rakkautta olen taas näitä mun pikkuisia kohtaan.

Huomenna vietetään meidän ihanan PikkuW:n ekaa synttäriä ja mä olenkin jo tänään muistellut melkeinpä ihan kokoajan vuoden takaista. Vitsit minkälaisen lisän meidän perhe tuona päivänä saikaan ja millainen tuki hän on ollut Pirpanalle ihan ensimmäisistä kuukausistaan tähän päivään asti. Ovat niin täydellinen parivaljakko, että ei voisi parempaa comboa toivoa. 

Wäinö, meidän pikkumies. Suloinen jässikkä ja kultakimpale. Huomenna on sinun päiväsi. Voit olla varma, että saat syödä masun täyteen herkkuja ja nauttia keskipisteenä olemisesta. Ihanaa, että olemme tässä ja saamme yhdessä nyt nautiskella sun syntymäsi juhlaa. Edellinen meni multa aika pitkälti ohi, mutta onneksi meillä on kymmeniä yhteisiä vuosia.. ja juhlia edessä. 

 

Ja oletpas muuten vallan komea pieni söpönen!



Suosituimmat

Facebook

Instagram