raskaus numero 3

Äiskän kuulumisia

13.38

Raskausviikko 9 menossa ja olo on edelleen kurja. Tänään on ollut huonompi päivä kun esimerkiksi eilen ja se vaikuttaa kovasti jo mielialaankin. Jaksan silti uskoa, että tämä on se kaikista pahin viikko ja tämän jälkeen alkaa helpottamaan. Niin sanovat ja niin muistelen tosiaan olleen kahdessa aikaisemmassakin raskaudessani.

Turvotus masussa on melkoista ja jo heti aamulla pakki pönöttää selvästi. No, kuuluu asiaan ja mikäs siinä kun ei tarvi asiaa keneltäkään enää salailla ;) 

Muutama ilta taaksepäin en saanut millään unta, ja erehdyin mietiskelemään sekä pohdiskelemaan synnytysasioita. Niinhän siinä sitten kävi, että mun täytyi keskellä yötä kaivaa uusin synnytyskertomus yöpöydän laatikosta ja plärätä sitä vähän läpi oman mielenrauhani säilyttämiseksi. Ja hyvä että niin tein, sillä se auttoi kyllä kovasti. Huomenna mulla on eka neuvola ja täytyy varmaan ottaa tää asia taasen puheeksi heti alkuunsa, niin saan asianmukaista ja ammattitaitoista apua tilanteeseen jos tarvetta tulee olemaan. 

Tällähetkellä mulla on kylläkin sellainen olo, että itse synnytys ei juurikaan pelota vaan enemmänkin aika vauvan syntymän jälkeen. On paljon asioita, jotka täytyy muuttaa seuraavan puolen vuoden aikana. Auto täytyy vaihtaa isompaan, PikkuW:n yökekkalointi täytyy saada ehdottomasti aisoihin ja sitärataa... Kaikesta kyllä varmasti selvitään ja kun syntymän hetki koittaa, ollaan siihen varmasti täysin valmiita jo. Ja olenpas muuten kuullut sanottavan, että toinen lapsi on usein suurempi mullistus kun se kolmas. Kohta sen sitten tiedän jos niin oikeasti on.

Aikaisemmin on ollut jo heti alusta niin valmis uuteen odotukseen kun sitä on osannut odottaa ja kaikki on ollut kovin suunniteltua. Nyt tämä raskaus tuli niin "puun takaa" ja yhtäkkiä yllättäen, että kesti pienen hetken tottua ajatukseen.  Uutisen kuultuamme, ajattelin että nyt ei varmaan odotukseen liittyen tule stressattua juurikaan vaan toisin kävi. Nyt kun asian on sisäistänyt niin uusi vauva tuntuukin aivan mielettömän ihanalta jutulta ja niiiiin oikealta. En ole uskaltanut edes hiuksiani värjätä, etten aiheuta vahinkoa pienelle :) Ehkä tästä rauhoitun. Kovasti odotellaan np-ultraa jo.

Siinäpä tämänhetkiset ajatukset pähkinänkuoressa. Pikkuiset isot nukkuvat päiväunia ja minäpä taidan nyt ryhtyä samantyyppisiin hommiin..


Rakkautta ja pusuja vaan kaikille! :)

Todistusaineistoa

12.15


Hän kävelee kokoajan! Jopa ulkona! Niin sinnikäs sisupussini mun.

<3

Hassu tyttö

21.52


Tuolla oikeanpuoleisella ilmeellä Pirpana saa PikkuW:n kikattamaan jokakerta ja satavarmasti. Meidän perheen pikku koomikko.


Piiitkä perjantai

21.53

Siispä olemme palanneet viikonlopun viettoon tänne kotiin nyt kun isäntäkin on mua auttamassa lastenhoidollisissa tehtävissä. Pari erityisen huonoa päivää on nyt takanapäin, mutta sen jaksaa kun tietää mikä palkinto tästä "kärsimyksestä" on luvassa sitten taasen kesäkuussa. Olen jostain lukenut, että kahdeksas ja yhdeksäs viikko ovatkin yleensä pahoinvoinnin suhteen ne kaikista hankalimmat ja luotan siihen, että ensiviikon jälkeen viimeistään alkaa helpottamaan. Niin muistaakseni aikaisemminkin on aina ollut. 

Jatkuvalla pupeltamisella saan pahimman olotilan pidettyä poissa. Tälläkinhetkellä nenän edessä iso kulhollinen vesimelonia. Vichyn olen myös todennut hetkellisesti toimivaksi hyvänolontuojaksi. Mandariineja menee pussitolkulla ja ruisleipää myös. Ainiin ja salmiakkia.

No mutta, onneksi nuo ipanat ovat ihanan omatoimisia ja touhuilevat omia juttujaan suurimman osan ajasta. Pirpanakin on nyt lähtenyt ihan kunnolla kävelemään ja pyllykiitoa ei juurikaan meidän seinien sisäpuolella harrasteta enää. Pääsääntöisesti siis kävelee. Ihan mahtavaa! Talossa on siis taasen tilaa yhdelle taaperolle ;) Yllätys-taaperolle. Bonus-ipanalle.

Kolmas lapsi. Meille. Nyt se on jo ihan selvä asia. Niin pitääkin olla. Nyt otan kaiken irti tästä raskaudesta sillä mulla on vahva fiilis siitä, että tämä IHAN OIKEASTI on se viimeinen. Olen tavallaan aina kuvitellut itseni tulevaisuudessa kolmen lapsen äitinä ja nyt ollaan jo aika lähellä sitä näkymää. Tuntuu hyvältä ajatella, että Pirpanalla on kaksi sisarusta tukemassa ja opettamassa. Sama pätee tietysti PikkuW:hen ja masunsisäiseen. Pirpana tulee heille opettamaan paljon arvokasta. 

Ihanat leikit oli näillä "masunulkoisilla" tänäiltana. Kikattivat ja höpsöilivät. Fatboy on super.



Nyt odottelen hetken, josko kaverit julkaisisivat instagramiin kuvia Pariisin kevään keikalta ja sitten painun pehkuihin. Ajatella, soittavat melkein naapurissa, mutta en voinut kuvitellakkaan meneväni tälläkertaa paikanpäälle. Kauppareissukin sai kyyneleet valumaan poskille kun teki niin häjyä.

Kivaa keikkailtaa asianosaisille! 
:)


video

Tanssien

16.29

Sillävälin kun allekirjoittanut voi pahoin, keskittykäämme video-päivityksiin. Ollaan mummolassa hoidossa, kaikki kolme. Hehkuvaa keskiraskautta odotelessa.

Tämä onnekseni piristää kovasti:


Syna on tällähetkellä kova juttu :)

alkuraskauden ultra

Ultra-kuulumisia

21.53


En malttanut tässäkään raskaudessa odottaa np-ultraan asti ja niinpä me riennettiin H:n kanssa alkuraskauden ultraan tälläkin kertaa. Olin vähän ihmeissäni siitäkin syystä, että kahdessa aikaisemmassa odotuksessani olen ihan alkumetreiltä asti voinut tosi huonosti, mutta nyt en ole.  Be careful what you wish for.. vai miten se meni? Hiipihän tuo mokoma tähänkin raskauteen mukaan muutama päivä taaksepäin. Aamut sekä illat ovat ne vaikeimmat. Kauhulla odottelen ensiviikkoa kun H on aamuvuorossa ja minä jään kahden pienokaisen kanssa kotiin. Kai siitä jotenkin selviydytään..

No kuitenkin, viikkoja vastaava sikiö sieltä minun masustani löytyi ja syke helpotukseksemme myös. Alkutaipaleellahan tässä vielä mennään, mutta nyt yritän nauttia ja olla stressaamatta. Jännästi sitä vaan suht nopsaa tottui ajatukseen kolmannesta vauvasta ja nyt olo on tosi onnellinen sekä odottava. Kirjaimellisesti.

Toki moni asia mietityttääkin, mutta niinhän se vaan menee, että asiat järjestyy kyllä aina tavalla tai toisella. Sen jos minkä olen tähänastisessa elämässäni oppinut. 

7 kk odotusta edessä.. huhheijaa! :) Se tuntuu aika hurjalta, mutta senkin olen oppinut, että nopeasti se odotusaika hurahtaa loppujenlopuksi. Sektiohaavan kunto minuu vähän huolettaa, mutta lääkäri lohdullisesti mulle sanoi, että huolta sen suhteen ei pitäisi olla. Toivotaan niin. 

Tästä päivästä sen verran, että oltiin mummun ja ukin luona syömässä koko kööri. Lapset ovat olleet hyväntuulisia ja ihania. 

Yks tollanen lisää, kiitos! <3


SNIPE DRIVE - Eventide

17.40

Klikkaa tästä . Jostain syystä en suoraan videota tänne vielä saanut.

Tässäpä teille siis uunituoretta Snipe Driveä. "Kaksplus on uus 666". Rokkarin arkea.

Minusta video on hieno ja biisi ihan mahtava. Voisi helposti luulla, että oon puolueellinen mutta en kyllä ole.

Ihana mies lapsinensa siinä on

;)

Pirpana-kieli

15.44

Tässäpä tämänpäiväinen näyte siitä:



:)

Palailen illalla blogin pariin uudestaan. Voipi olla, että linkkaan tänne tänään vielä toisen videon.. musavideon.

Onnea, suurta onnea!

14.12


Niin olen tätä asiaa pitkään mietiskellyt.. Että kirjoitanko asiasta jo vaiko enkö. Nyt kuitenkin tulin siihen päätökseen asian suhteen, että jaan tämän onnen teidän kanssanne rakkaat lukijat. Kävi tässä nyt sitten miten kävikään, tulette siitä kuulemaan ja tämä kaikki kuuluu isona osana meidän elämään nyt. En osaa, enkä halua tätä salailla enää päivääkään. 

Eli, meidän perheen kolmas piskuruinen ilmoitti tulostaan. Viimeviikolla. Tämä oli todellinen shokkiylläri meille vanhemmille, mutta ehdottomasti onnellinen sellainen. Varsinaisesti emme ole yrittäneet saada numero kolmosta aluille, mutta joku päätti toisin. Asiasta olemme kyllä jutelleet, mutta tarkoitus ei ollut ihan vielä kuitenkaan. 

Siltikin, olen taivaissa tällähetkellä. Tuntuu tosi ihanalta. Toistaiseksi voin hyvin, vaikkakin aika herkillä ollaan. Itken paljon onnesta. Toivon kovasti, että alkuraskaus sujuu ongelmitta. Kaikkeen tietysti on varauduttava mutta nyt nautin siitä, että kaikki on hyvin.

Ajattelin varailla alkuraskauden ultran viikon-parin päähän. Näillänäkymin siis mennään 7.viikolla. 

Ja näin siinä testissä luki.


Yli 3 viikkoa hedelmöittymisestä. 
Uskomatonta.

Elämäni kunnossa.

Lomailen

20.47

Viikon. Olen tässä vähän sairastellut ja yrittänyt levätä. Pidän siis hetken sairaslomaa myös kirjoittamisesta. Palaillaan ensiviikolla :) Kivoja päivityksiä luvassa!

Onnekas

20.51


On tavallaan hirmuisen ihana tietää, että maailmassa on ainakin kaksi tyyppiä, jotka ikävöi minuu. Jopa silloin, kun käyn ihan vaan suihkussa..

Murinaa

Emo apeana

14.01

Eilen koitti pitkästä-aikaa hetki, jolloin leijonaemon täytyi pariin otteeseen laskea kymmeneen, ja siitä huolimattakin täytyy vielä vähän murista. Satuin (valitettavasti) Instagramissa törmäämään erään yksityishenkilön omaan profiiliin, jossa ds-henkilöistä oli muutaman kerran tehty ikävällä tavalla pilkkaa. Niinkun arvata saattaa, sanaa "down" oli käytetty muka hauskalla tavalla väärin ja kuvissa näkyi kahden eri down herran kasvot. 

Mä en mielestäni oo huumorintajuton, mutta tää "vitsi" ei luonnollisesti tipahtanut mulle yhtään.

Eniten harmitti se, että meillä on yhteisiä tuttuja kuvien julkaisijan kanssa ja myös se ketutti, että kuvista tykkäsi muutama henkilö joukossaan jopa pari julkisuudesta (seiskalehdestä) tuttua hahmoa. 

Ja niinhän siinä sitten kävi, että mun oli pakko kirjoittaa kuvien julkaisijalle henkilökohtainen palaute. Ehkä koittaa vielä se päivä, että pystyn kiukkuni ja pettymykseni ihmiseen niellä ilman murinaa, mutta vielä en siihen kyennyt. 

Kerroin itsestäni ja tyttärestäni. Siitä, että erityislapsi ei alunperin kuulunut suunnitelmiini, mutta syntymänsä jälkeen on valloittanut mun sydämeni kokonaan ja täydellisen suloisesti. Toivoin, että jatkossa tämä kyseinen henkilö miettisi sitä, onko asiallista ja hyödyllistä julkisesti pilkata kehitysvammaisia tai homoja, ylipäätänsäkkään ketään vähemmistöön kuuluvaa. Tätä en kirjoittanut, mutta ajattelin mielessäni tämän ivan olevan keino buustata omaa itsetuntoa (joka siis on järjettömän huono mitä ilmeisemmin).

Kerroin blogistani ja lupasin linkata osoitteen, jos asia häntä kiinnostaa. No, ei kiinnostanut. Viesti luettiin heti, mutta vastausta siihen en saanut.

Päätin viestini näihin sanoihin:

"Rauhaa, rakkautta ja oikeaa asennetta. Me ollaan kaikki täällä opettamassa toisillemme."

Petyin valtavasti, että henkilö ei reagoinut tähän asialliseen, mutta toki vähän tiukkasanaiseenkin palautteeseen. Olen silti onnellinen, että tulin mitä todennäköisimmin kuulluksi.

Eilenillalla vaivuin syviin mietteisiin tämän asian vuoksi. Mitä tapahtuu sitten, kun pilkka ensimmäisen kerran kohdistuu suoraan mun omaan tyttäreeni? Olen yrittänyt psyykata itseäni siihen, että hyvin suurella todennäköisyydellä joku epäkypsä ihminen jonainpäivänä, vaikkapa kauppareissulla tekee jotain hölmöä joka satuttaa Pirpanaa ja näinollen myös minua suuresti. Hartain toiveeni tietysti on, että tulemme moiselta välttymään, mutta jos emme niin miten minä, tempperamenttisuuden multihuipentuma, pystyn pitää suuni supussa ja piilottaa suuttumukseni?

Uskallan väittää, että nämä ovat niitä ajatuksia, joita jokainen äiti tai isä sillointällöin mietiskelee. Oma lapsi on kaikista tärkein ja me vanhemmat ollaan haavoittuvaisillamme silloin, kun arvostelu tai iva kohdistuu siihen kaikkein tärkeimpään.

Toivon sitä mahdollisimman vähän. Ihan jokaikiselle äidille ja isille.

Olen murissut. Tältä erää.



Ihana ilta

21.40


Tunteellinen äiti olen nyt.

 Tosi liikuttuneessa tilassa tämän illan, ja Vain elämää- jakson jälkimainingeissa.  Siskoni vanhin tytär oli tänään täällä meidän kotona viettämässä perjantai-iltaa ja tuli tosi ihana fiilis.. Mun tyttäreni on syntynyt niin oikeaan paikkaan tässä maailmassa.. Häntä ihan valtavasti rakastetaan.

Meillä ei ole mitään hätää. Ei nyt, eikä tulevassa.

Suosituimmat

Facebook

Instagram