Unihiekkaa etsimässä

23.04

Kerronpa teille hieman la-su välisestä yöstä. Eilen illalla kaikki meni hienosti ja saatiin lapset unille uuden järjestelyn mukaisesti samaan huoneeseen. Kolmen aikaan yöllä W alkoi äheltämään ja menin lastenhuoneeseen hänen viereensä istumaan. Pikkuhiljaa äänentaso nousi ja niinhän siinä sitten kävi, että Piippis heräsi ja oli vähän kauhuissaankin tuosta älämölöstä. Nappasin tytön kainaloon ja kiikutin meidän sänkyyn jatkamaan unia. Sillävälin H "tassutteli" poikaa ja sai tyypin rauhoittumaan. Nukahtamisessa tosin kesti jokunen tovi.

Eli takapakkia tuli nyt sitten. Siitäkin huolimatta nukutettiin jälleen lapsukaiset samaan huoneeseen ja nyt jännitellään että miten tämä seuraava yö tulee sujumaan. PikkuW nukkuu huomattavasti paremmin kuitenkin tuolla lastenhuoneessa ja onhan se selvää, sillä siellä on rauhallisempaa. Meidän makuuhuoneessa kun ei ole edes ovea. Ei ole koskaan ollutkaan. 

Vaikkakin yöt on poitsulla mennytkin jo aikas kivasti ja ylimääräisiltä heräämisiltä on vältytty, niin siltikin aina sillointällöin näitä hetkellisiä maidonhimoja vielä iskee. Nyt ainoa dilemma onkin siis se, että tottuuko Piippis velipojan satunnaiseen kekkalointiin. Jos ei, niin en tiedä mitä tässä nyt sitten tulisi tehdä. Pirpana on nimittäin aika herkillä silloin, kun sikeän unen keskeltä herätetään. Kukapa meistä ei olisi. 

Yöllä kirosin meidän asunnon suppeaa neliömäärää. Tässä kodissa kun ei ole muuta vikaa. Suunnittelin jo kaikenlaisia erikoisratkaisuja olohuoneeseen mm, seinästä kaadettavaa sänkyä meille vanhemmille. Vuodesohvaa. Yhdistettyä olohuone/makuhuuonesysteemiä.  Emmätiiä. 

Ehkäpä tää tilanne tästä lutviutuu jotenkin ennen Enskan syntymää. 

Kaikkein ihaninta tuossa yöllisessä episodissa oli kuitenkin se, että sain piiiitkästä aikaa nukkua mun suloisen neitokaisen vieressä. Ennen nukahtamistaan hää silitteli äiskää poskesta ja pikku sormillaan kutitteli käsivarresta. Ihan parasta. 

Yöllä tyttö oli puolestaan aikas levoton ja saatiin isin kanssa monoa ihan kiitettävästi. Neiti osaa ottaa kyllä tilansa meidän suht isossa parisängyssä :D

Muutenkin pientä levottomuutta on ollut nyt ilmassa ja tämä ilmenee juurikin nukahtamisessa sekä unen aikaisessa toiminnassa. Nukahtaminen kestää normaalia pidempään ja yöllä potkii sängynlaitoja kun pyörii ja hyörii levottomasti. Liekö tuo hammas sitten vielä kiusoittelee, sillä kovasti ainakin unissaan sormea jäytää. Hereillä ollessaan neiti on oma ihana itsensä. 


Oli miten oli, meillä on näistä yöseikkailuista huolimatta ollut taas kiva viikonloppu ja paljon ollaan yhdessä touhuttu jos jonkinmoista.

Kotona parasta hommaa tällähetkellä on tämä

Rakentelu. 

Tänään tyypit ansaitsivat aplodit ruokapöydässä, sillä oppivat itse dippaamaan ranskalaisia ketsuppiin. Näin pienistä asioista sitä tulee nykyään onnelliseksi. Ja se on ihan huippua.

Näin paksusti jakselee äiti. Suht pieni tuo masu vielä onnekseni on. Aamulla väkertämäni sunnuntai-kampaus näyttää jotenkin massiiviselta masuun verrattuna ;)


Mukavaa alkavaa viikkoa!

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Meillä nukutaan koko perhe samassa huoneessa. Voin lohduttaa että ainakin meillä tää on onnistunu. Aluksi toinen lapsista heräs jos toinen rupes huutaan mut nykyään ovat tottuneet eivätkä herää keskellä yötä. A (4kk)nukkuu kyllä niin sikeästi tuon ikäiseksi. Aamulla herää n.8-10 aikoihin jokelteleen.

    VastaaPoista
  2. Jollain hassulla tavalla uskon, että se on se ja sama, mikä nukkumistapa valitaan, mutta siinä tulee pysytellä. Meillä neljä lasta alle kuuden vuoden. Kaikki tiitiäiset 4.5kk ikäisinä siirretty pois vanhempien huoneesta. Ei, ei omiin huoneisiinsa tosiaankaan, paitsi esikoinen. Esikoinen oli muuten raskain nukutettava: 45 min putkihuutoa ja simahdus. Jos helli ja maidotti, niin siitä sen viimeisen interaktion jälkeen taas se 45 min. Muut lapset ovat olleet aina jonkun muun kanssa samassa huoneessa. En tiedä, neuvoja ei oikein osaa kai kukaan antaa, mutta joskus pitää kyllä olla jämpti ja luja vanhempi eli ihan oikeasti antaa mekkaloida aikansa. Kamalaa - onhan se, mutta sitten kohellus loppuu aika sukkelaan kun palvelua ei ole eikä tule. Niin, ihan toinen rumba alkaa sitten kun lapsen kukin omaan aikaansa aloittaa kuivaksi harjoittelun .... Ja siinä sitä kyydittävää sitten riittää!
    Lapset on rakkaus, lapset on rikkaus, lapset on haaste, lapset väsyttää joskus - aina jaksaa kun painaa posken sen pikkuisen poskea vasten ja hengittää syvään. Sydämiä Teille!

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook