Peiton alta hei!

20.12

"Raskaus ei ole sairaus". Kumoan väitteen, sillä nyt kyllä jo alkaa vahvasti tuntumaan siltä että on se! Täällä mä makoilen sängyn pohjalla ja otan rennosti, niinkun kätilö mua pari tuntia sitten puhelimessa kehoitti tekemään. Viimeyönä nukuin huimat kaksi tuntia ja viideltä heräsin aivan järkyttävään kipuun.. no tiedätte kyllä missä. Vauvan pää on porautunut nyt niin asemiinsa, että jokaikinen liike tuntuu todella ilkeältä. Ja kun tilaa ei ole niin hän ponkaisee aika lujasti.. no sinne. 

Kätilö sanoi, että kun mun lantiossani ei mahdollisesti ole sitä tilaa niin paljon, tuntuu nämä vauvan viimeiset liikehdinnät sen vuoksi kivuliailta. Lääkkeeksi 2xPamol 500mg 3xpäivässä ja soitto Hyvinkäälle jos ei kipujen kanssa pärjää. Olen kyllä nyt päättänyt, että keskiviikkoon asti pärjätään vaikka sitten pää..haarukassa? 

Tosi tuskaista tämä on. Muistuttaa vahvasti sitä kipua, joka Piippiksen synnytyksessä tuli Ballonki-käynnistyksen aikana. Siksi mua vähän ehkä jännittääkin tämä olotila. Tuo Ballonki nimittäin käynnisti mun synnytykseni aikanaan suht tehokkaasti. 

No tätä kolmosta on nyt sitten synnytetty oikein kuukausikaupalla ;) Kaikenmaailman kipuja on ollut ja  ihan kohta käsillä on se hetki, kun saadaan meidän pikkuneito syliin. 

Tässä muutama kuva tulevasta tuplaisosiskosta sekä isoveikasta. W on rakastunut MM-kisojen myötä jalkapalloon ja yllätyin siitä, kuinka hänellä on jo ihan oikeat otteet futiskentällä! Pikkujätkä ei oo ees vielä kahta vuottakaan :D



W oppi myös syömään itse ja sekös on mahtavaa, sillä arki helpottuu sen myötä huomattavasti nyt kun kolmaskin saapuu taloon. 

Piippis on oma ihana itsensä ja söpöilee vaan. 

Näin se sen tekee:

Voi luoja, itku tulee jo pelkästä ajatuksesta. Maidonnousu, hormonit, uusi vauva ja ikävä kahta muuta. Toivottavasti toivun nopsaa ja päästään vauvan kanssa pian rakkaiden luokse.

<3

Jän-nit-tää.

Ylihuomenna tähän aikaan, hän on jo mun sylissä.







Tuntemuksia

22.26

Taas luvassa lyhykäinen kännykkäpäivitys sängyn pohjalta. Pakko oli kuitenkin heittäytyä hetkeksi avoimeksi ja kertoa tämänhetkisistä tuntemuksista täällä bloginkin puolella.


Tänään kun saavuttiin "hoidosta" mummin sekä papan luota takaisin kotiin, aloitin jännittämisen ensiviikkoon liittyen. Tällähetkellä mua pelottaa ihan kauhiasti. Synnytän siis kolmannen lapsukaiseni sektiolla keskiviikkona aamupäivällä. Eipä tuo päivä nyt mikään salaisuus tarvitse olla kun ei mun elämässä niitä salaisuuksia juuri muutenkaan ole. 

On vähän yksinäinen olo kaikkien näiden jännitysten sekä mullistusten keskellä. Ei tämä odottelu mukavaa ole, vaikka ihan valmis koitokseen olenkin. Se mitä keskiviikkona tapahtuu, jää taas nähtäväksi mutta yksi asia on varmaa ja sehän on tietysti se, että saan tavata tuon pienen masutuuppijan, jonka jo niin hyvin luulen tuntevani vaikka oikeasti en tunne vielä juurikaan. Odotan todella paljon, mutta pelottaa myös luonnollisesti.

Ihanaa on saada oma kunto takaisin. Se kun on ollut jossain kaukana kadoksissa raskauteni puolestavälistä lähtien. Mahtavaa on saada taas hengittää kunnolla ja jaksaa paremmin noinniinkun muutenkin. Haava tietysti vihottelee sen pari viikkoa, mutta sen kestän kyllä vielä kun saan parannella miehen sekä kolmen lapsukaiseni kanssa.

Ihanaa kun saa taas syödä kaikkia niitä kiellettyjä ruoka-aineita ja juoda niitä juomia, joita raskausaikana on pitänyt vältellä. Parasta, kun ei tarvitse enää juosta 7 kertaa yössä pissalla tai nousta istumaan kesken unien vatsakrampin vuoksi. 

Toki vauva valvottaa, mutta se on jälleen ihan eri asia ;)

Onnellista kun saa silittää pientä vauvaa ihan oikeasti, eikä vaan vatsanpeitteiden läpi. 

Onnellista myös, että tapaavat toisensa. Mun timanttinen kolmikko.


haaveilua

H-hetken lähestyessä

22.02

Niin..eli enää noin viikko meidän kolmannen vauvan syntymään. Olen super-innoissani, hieman peloissani, mutta valmis jokatapauksessa. Enää en jaksaisi tämän mahani kanssa toimia yhtään pidempään kun on tarvis. Vaikkakin.. mun mielestä maha on tavallaan tosi kaunis maha ja tiedän, että ikävä sitäkin joskus tulee. 

Rv 39

Sunnuntaina kivut vei ihan Hyvinkään päivystykseen asti. Soittelin sinne ensin ja käskivät tulla tarkistuttamaan tilanteen, sillä krampit vanhan haavan seudulla voivat pahimmassa tapauksessa olla tosi huonokin juttu. Meidän tapauksessa näin ei onneksi ollut ja päästiin kotiin odottelemaan ensiviikon koitosta. Vauvan sydänkäyrä oli kuulemma "priimaa" ja kohtukin 0,8 mm paksu. No worries siis. Painoksi arvioivat tuolloin 3400g ja syntymäpaino tulee olemaan siinä 3600g - 3800g hujakoilla. Jännä nähdä. H arvioi että nyytti painaa 3300g ja mä veikkaan 3,5. Katsotaan.

Käyrillä

Tänään viimeisellä neuvolakäynnillä kaikki oli muuten ok, mutta mun hb oli taas laskenut 103:een ja nyt mulle tuli kauhea hätä saada se nousemaan ennen leikkausta! Nyt vaan paljon rautapitoista ruokaa tabujen lisäksi, ei kai tässä muu auta. Jos joku on varmaa niin se, että hemppa tulee laskemaan leikkauksen aikana varmasti. Viimeksi taidettiin käydä 77 lukemissa parhaimmillaan, mutta silloin mulle tiputettiinkin 2 yksikköä verta oloa kohentamaan. Onneksi se mahdollisuus on aina olemassa. Olo nimittäin parani tuolloin kummasti ;)

Toivottavasti tälläkertaa selvitään myös yhdellä piipahduksella leikkauspöydällä. Nämä tällaiset asiat mua iltaisin usein mietityttää, mutta silti luotto ammatti-ihmisiin on raudan(hehheh)luja. 

Voi vauva! Minkähänlainen tapaus tälläkertaa mahdat ollakkaan?! <3 

Sisko ja veli sinua jo kovasti odottavat. Kumpikin silittää äidin pumpeloa usein ja toteaa hellästi, että "vauva". Hyvin ovat tietoisia siitä, että jotain todella arvokasta ja pientä siellä masussa on.

Sairaalaelo tulee olemaan mulle raastavaa aikaa siinäkin mielessä, että joudun olla muutaman päivän erossa mun taaperojengistä. Näistä ihanista tyypeistä, jotka mummolassa keksi korvata kodin lempparikeppihevoset vähän toisenlaisilla kepeillä.


Lapsen mielikuvitus on hieno asia!

Pikkutyypit nukahtivat äsken yllättävän nopeasti, mutta Piippis vähän tuskaili masunsa kanssa. Jännä nähdä, minkälainen yö luvassa tälläkertaa. Paljon mahdollista, että saadaan tänäyönä jälleen H:n kanssa väliin pieni tuhisija, ettei pikkuveli heräisi valituksiin. 

Näin he nukkuisivat koko yön, jos saisivat itse päättää. Vierekkäin. Siskonpedissä.


Mu-ru-set.

Pitäkäähän kaikki peukkuja. Torstaina meidän kotia esitellään taas yksityisesti jollekkin kiinnostuneelle. Mä jaksan edelleen uskoa siihen, että loppukesästä istun saunan jälkeen uuden kotini terassilla lämpimässä kesäillassa ja siemailen vaikkapa.. skumppaa. Myhäilen tyytyväisenä sekä helpottuneena, ja totean mielessäni että hyvää kannatti tälläkinkertaa odottaa.

Kauniita unia :)





Yötön(sekä vähän uneton) yö

5.31

Valvon kesäyötä täällä mummolassa muiden nukkuessa, ja syön suklaata. Unta en valitettavasti saa ja vauva on potkinut vähän kipeästi minuu. 


Silti en valita. Auringonnousu on huikean kaunis jopa täällä "kaupungissa" (vaikka aika maalla ollaankin. Lapset ovat nukkuneet kokoyön ihanasti ja olen ollut etuoikeutettu saadessani kuunnella heidän suloista tuhinaa. Täällä kun nukutaan kaikki aina samassa huoneessa.

Näin ihania olivat illalla.


Tämän parempaa juhannuskuvaa mulla ei ole eikä paremmasta väliäkään ;) 

Mahtavaa keskikesää lukijoilleni! <3

Kännykkäpäivitys.. maaten.

22.47

Heippa ystäväiseni. Syy siihen, miksi päivittelen hieman harvakseltaan näinä-aikoina on se, etten ihan oikeasti pysty enää istumaan koneen ääressä. Vauva punkee itseään väkisin kyljestä sekä rintalastan alta ulos ja pakottaa makuuasentoon. Aika äärirajoilla vedetään siis tämä viimeinen viikko ;)


Tänä-aamuna luulin lähdon jo koittavan, kun supistuksia tuli n. 1,5h:n ajan vaihtelevasti 5-15 min välein. Ne tuntuivat paineena ja kipuna alaselässä. Tilanne rauhoittui kun otin Panadolin ja lepäsin tovin. Välillä mulle iskee ihan hirveä ahdistus vauvan puolesta! Luulisi että sillä on ihan todella tuskainen olo mun sisuksissa :D

Sektiohaavassakin on ollut muutaman päivän ajan vähän epämääräistä kipuilua, mutta se kuulemma kuuluu asiaan.

Tiistaina syntyi taas yksi ihana pikkumies meidän lasten serkusklaaniin <3 käytiin häntä katsomassa eilen ja malttamattomuus tavata oma tulokas kasvoi megasfääreihin. No, nyt voi rehellisesti sanoa että ei oo enää kauaa kun se hetki koittaa.

Leikkauskaan ei pelota enää. Turha kai sitä ennakkoon on jännittää.

Tulipahan muuten bongattua tuttu imetysohjaus-julkka Naikkarin seinältä. Aina yhtä hassua! :D


Huomenna luvassa päivitystä. Mukavaa juhannuksen alkua silti kaikille! <3



Kiitollisuutta

Viikon lopussa

21.30


Eilen käytiin Koiramäen pajutallissa katsomassa possuja sekä pupuja. Kaikkein huikeinta paikanpäällä lienee ollut pikkujätkälle kuitenkin yläpuolelta nousevat lentokoneet. Tällähetkellä W on tosi innostunut kaikista "poikien jutuista" eli autoista, lentokoneista, junista ja helikoptereista. 

Pirpana ihmettelee kuvassa kanoja. Ovat niin omituisen hiljaisia verrattuna aiemmin tapaamiimme ;)

Tämän reissun jälkeen mentiin ukin sekä mummun luokse syömään ja leikkimään. Haukipullat maistui varsinkin pikkuW:lle (meistä vanhemmista puhumattakaan) ja isovanhemmat saivat ihan livenä nähdä Boom kah-tanssiesityksen taaperoiden tulkitsemana. 

Eilenillalla miehet jämähti sohvalle fiilistelemään futiksen MM-skaboja. "PAWWO!" huusi pienempi mies innoissaan isin kainalossa. Sain hetken taltioitua.


Tänään sitten lähdettiin heti aamupäivästä evakkoon toiseen mummolaan, asuntonäytön tieltä.  Kävijöitä..nolla. Voin kertoa että alkaa turhauttaa tämä tilanne. Pari tosi läheltä liippaavaa tapausta on ollut tässä välissä, mutta ovat tyssänneet tarjouksen tekijän asunnon myymättä jäämiseen ja toisessa tapauksessa lainaa kiinnostuneille ei herunut. Ei meinaa millään vaan enää jaksaa tätä jokaviikkoista suursiivousrumbaa ja niin edelleen.. No, kun nyt syksyyn mennessä.. Olisi niin huikean ihanaa vaan viettää vielä tovi tätä kesää uudessa kodissa sekä sen pihapiirissä. 

Taiga-tyttö nautiskeli mummolan pihalla auringonsäteistä sillävälin kun isi nukkui lasten kanssa päiväunia ja allekirjoittanut yritti lieventää loppuodotuksen kolotuksia saunan lämmössä. Sen jälkeen nukahdin itsekkin hetkeksi.

Ihan jatkuvaa kipuilua koen tällähetkellä. Kaksi viikkoa tuntuu pitkältä ajalta.. Toivon todella, ettei vauvan olo ole yhtä tuskainen kun äidin. Tuntuu että tyttönen meinaa väkisin punkea tiensä vatsanpeitteiden läpi ja tila käy liian ahtaaksi jo :/


Ja loppuun vielä muistutus siitä, miksi viikonloput ovat erityisen tärkeitä ja rakkaita meidän perheelle. Taaperojengi ottaa kaiken ilon irti "Sishistä" hänen ollessaan kotona. Nyt viimeaikoina työt ja keikkahommat kun ovat vähän verottaneet yhteisestä ajasta ja pienet ikävöivät isiä kovasti hänen ollessaan ihan vaikka vaan töissä. 

Pikkuruisen syntymä tuo helpotuksen tähänkin asiaan. Saadaan kaikki olla YHDESSÄ.


<3


video

Boom kah!

20.16

Tämä kappale se tuntuu iskevän melkeinpä taaperoon kun taaperoon. Näin meillä. Koreografia by Piippis.



Kyllä mun perjantai-iltani ihan mukavasti tässä seurassa hurahti.

Rakastan.

Juhlat

Kulunut viikko

22.03



Juurikin niinkun uhkasin, lähdin kuin lähdinkin perjantaina H:n mukaan Turkuun keikalle. Reissu sujui kivasti muuten, mutta autossa istuminen tuntui jo kohtalaisen rankalta tällä pötsillä. Jostain syystä automatkailu saa aikaiseksi normaalia tiheämpiä supistusvälejä ja kokoajan sai pysähdellä pissille. No, selvittiin kuitenkin ihan kiitettävin arvosanoin Turkuun ja takaisin.

Hotelliyö oli erittäin ok ja odottamani aamupala odottamisen arvoinen. Voin ihan pahoin paluumatkan kun tuli syötyä ehkä vähän liikaakin. Heh.

Yllättävän hyvin jaksoin riekkua ulkona ison masuni kanssa ja nukkumaan mentiin joskus kahden jälkeen.  Joku ehkä lienee sitä mieltä, ettei raskaana olevan paikka ole baarissa mutta hyvä keikka suotakoon meille ihan jokaiselle paikasta riippumatta.


Sunnuntaina sitten juhlistettiin uusimman serkkutytön ristiäisiä ja kemuissa oli todella kiva tunnelma. Lapset osasivat käyttäytyä ja sää helli. Pieni prinsessa sai erittäin kauniin nimenkin vielä kaiken lisäksi <3

Illalla kotona otettiin sitten vaan iisisti ja nukahdettiin kiltisti omiin sänkyihin ilman turhia kitinöitä.


Maanantaista tähän päivään asti ollaan oltu mummolassa "hoidossa" taasen. Sitä alkaa mamma nimittäin olla jo niin totaalisen rapakunnossa, että vaakatasossa vaan makoilisin. Istuessanikin tuntuu, että vauva punkee tiensä vaikka väkisin ulos kyljistä. Tiistain synnytystapa-arviossa kysyinkin jo lekurilta, että voiko vauva olla ahdingossa kohdussa jos tila loppuu kesken mutta lekuri sanoi ettei sellaisista kannata huolehtia. Mun olo kuulemma voi olla tukala (oh really?) mutta vauvalla varmasti kaikki hyvin.

Tässä muutama kuva männäviikolta. Allaolevassa kuvassa pappa poistaa tikkuja W:n jaloista ja poika istuu uskomattoman hiljaa ja keskittyneenä kyseisen toimenpiteen aikana. Reipas!

Toisessa kuvassa taaperot hyökkäsivät säkkituolilla makoilevan mummin kimppuun. Niin ovat kuin pieniä koiranpentuja nuo mun pienet armahaiset.



W on oppinut pienen ajan sisään monta uutta sanaa. Isi on "sishi" tai "tishi". Myös "auto", "äiti", "pappa",  sekä "popo" eli mopo on jo ihan arkipäiväisessä käytössä. Robinin "boom kahia" lauletaan jopa nukkumaan käydessä. Ja ihan nuotilleen vieläpä ;) Pirpana ja W laulaa kumpikin siis tuota.  

Ja näin sitä sitten tanssitaan:


Noh, sitten vielä muutama sananen lisää siitä tiistain synnytystapa-arviosta.

Vauvan syntymäpainoksi veikattiin n. 3800g eli iso tyyppi siellä taas on hautumassa. Näinollen päätös oli selkeä ja sektiopäivä varattiin sitten taas kalenteriin. Aluksi mun fiilis oli tosi ristiriitainen. En tiennyt että itkeä vaiko nauraa, mutta pikkuhiljaa kotiin päin ajellessamme mun mieli alkoi muuttua kirkkaammaksi. Ihan hyvä päätös tämä nyt on.  Vauvan vuoksi ei nyt oteta turhia riskejä ja minähän selviän tästä kyllä. Muita vaihtoehtoja ei anneta.

Nyt jännäilen lähinnä sitä, jaksaako vauva pysyä masun uumenissa vielä sen vajaat kolme viikkoa. Mulla nimittäin yksikään raskaus ei ole edennyt viikolle 39+2, jolloin tämä uusin tulokas olisi tarkoitus synnyttää. Piippiksen kanssa lähdettiin laitokselle 37+6 ja W syntyi 38 ja jotain. No, jos tämä kolkkikolmonen nyt lähtee aikaisemmin syntymään niin sitten leikataan päivystys-sektiona. Ajatus kyllä vähän kauhistuttaa mutta nyt mä jätän kaiken ihan suosiolla vaan "herran haltuun" ja luotan siihen, että kaik menee hyvin. 

Kysyin kätilöltä, että voinko jollaintavalla avittaa maidon herumista leikkauksen jälkeen. Nopeuttaa sitä lähinnä. Ja voinhan minä kuulemma. Kohta alkaa siispä ennakkopumppailut ja tarkoitus olisi saada omaa maitoa heti leikkauksen jälkeen vauvalle sillävälin, kun minä makoilen heräämössä toipumassa. W raukkaparka joutui nälissään odottelemaan äitiä osastolla edelliskerralla ja sen tahtoisin nyt välttää tämän uutukaisen kanssa. H saisi hörpyttää pientä ennenkun pääsen heidän luokse.

Katsotaan onnistunko tavoitteessani.

Nyt mä lähden vaikeroimaan  nukkumaan sänkyyni.  Onneksi on puhtaat petivaatteet niin on sitten mukavampaa etsiä sopivaa nukkumisasentoa ja voivotella H:lle.








Kesä

Kiitollisuutta

22.20

"No voi hattivatti!" -Muumipappa

Jotakin ennenkokematonta ja uskomatonta sain kokea. Jotakin sellaista, mitä kohdalleni ei vielä tässä elämässä ole ennen sattunutkaan. Meille ennestään tuntematon lukija tahtoi auttaa ja lahjoittaa vanhan, mutta toimivan tietokoneensa mun käyttööni. En voisi olla kiitollisempi Annille sekä hänen miehelleen tästä todellakin arkea helpottavasta laitteesta, joka toissapäivänä mun ovelleni tuotiin. Ja vieläpä Japanista asti!!

Jotain pientä kivaa saadaan siis paketoida nyt vastapalveluksena sekä kiitollisuuden eleenä takaisin maailmalle. 

On kiva auttaa, mutta kyllä täytyy myöntää että aika kivalta tuntuu kokea jotain tällaista elämässä. Saada olla näin vilpittömän ja kivan eleen kohteena itse.

Kiitos vielä asianosaisille! 
<3

Tämä uusi ihana bloggaajan apuväline tulee herkistämään minuu vielä pitkään. Toissapäivänä itkin ilosta.



Ollaan oltu nyt pari päivää mummolassa syystä että oma olotilani on ollut hieman kehno jälleen ja toisesta syystä että tänään meillä oli yksityisnäyttö aamupäivällä täällä kotosalla. Tällähetkellä sanon vain senverran, että se näyttö meni tosi hienosti ja ensviikko saattaa olla aika merkittävä tulevaisuutemme kannalta.. :)

Nämä isännän aamuvuoroviikot on mulle tosi tosi vaikeita. Supistaa ja kiristää. Sekä kroppaa, että hermoja. Nyt vielä nämä helteet tähän kaupanpäälle niin aika kovilla tässä ollaan sitä ei käy kieltäminen enää. 

Onneksi mulla on nuo mun vanhempani, jotka tarjoavat auttavaa kättä heti kun huomaavat mun väsähtävän. En ihan oikeasti selviäisi tässä elämäntilanteessa mitenkään ilman heitä. 

No, ei tässä tosiaan ole enää kun se kolmisen viikkoa h-hetkeen. Ei se elämä missään nimessä täysin helpota silloin, mutta saanpahan ainakin kehoni takaisin. Nyt esimerkiksi lasten pukeminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, kun maha ottaa vastaan ja heti kun jommankumman taaperon selkä osuu mun napaan niin masu supistuu palloksi. En myöskään nuku öitäni enää levollisesti ja kyljen kääntäminen sattuu mahdottomasti. Lasten sylissä pitäminen on todella rankkaa, melkeinpä mahdotonta.. 

Iltaisin tuntuu vauvan bilettäessä masun uumenissa, että räjähdän kappaleiksi. Miten se voi mahtua sinne en käsitä?!

Kyllä esikoisen odottaminen on todella helppo nakki tähän hommaan verrattuna. 

No, mummolassa sain levätä ihan eri tavalla ja me kaikki nautittiin kesäisistä päivistä ihan oikeasti. Tässäpä todisteita siitä.


W kyhäsi tämän siesta-paikan itsellensä istuintyynyistä yksinään takapihalla touhutessaan. Nappasin kuvan ikkunan takaa salaa.


Lapsistani se rohkeampi pyllähti suht viileään veteen aikas reteesti, mutta tämä hieman pohtivaisempi tapaus jätti tuon pyllähtämisen seuraavaan kertaan. Muisti kuitenkin itsenäisesti sensuroida otoksen ;)






Iltahömppä

22.06


Vessapaperirullakäsi Piippis sekä hänen pikkuveljensä iltahulinoissaan. Vauhdin määrä näkynee kuvassa.

PikkuW oppi tässä rytäkässä vielä laulamaan "buu ka buu buu ka" ja sitä laulettiin vielä sängyssäkin ennen nukahtamista. 

Vaikka ilta oli vauhdikas niin nyt kuitenkin nukkuvat. Ihanaa ja aivan totta :)

Sain tänä-aamuna ajatuksen, joka mun oli heti pakko jakaa Heikille puhelimen välityksellä. Lyllerränpäs perjantaina hänen mukaansa Turkuun keikalle ja jäädään sinne sitten hotelliin yöksi kaksin. Vauva syntyy ihan kohta ja sitten olen luonnollisesti hetkenaikaa aivan kiinni pikkuruisessa eikä kaksinkeskisestä ajasta kannata hetkeen haaveilla. Näinollen nyt on vielä tartuttava hetkeen. Tiukan paikan tullen löytyyhän se synnytys-sairaala sieltäkin ja kuulemma kätilöt TYKSissä on kivoja ;)
 
Hotelliaamupalaa odotan. Tällä reissulla siihen jaksaa satavarmasti herätäkkin kun ilta tuskin aamun pikkutunneille tämän masun kanssa venähtää.

Musta tuntuu, että masu on nyt tipahtanut alaspäin ja vauva pyörähtänyt raivotarjontaan. Hengittäminenkin on helpompaa jo huomattavasti. Jännä nähdä mitä ensiviikolla synnytystapa-arviossa sanotaan. Mulla nyt raskausviikkoja 35+1. Piippis potkaisi lapsivedet sänkyyn 37+5. Iik! Enää ei ihan oikeasti ole pitkä aika! Eikä mulla ole mitään laitettuna valmiiksi vauvalle. Vaatteita oon käynyt nyt läpi ja vauvan kotiutumisvaatteet ovat menossa pesuun. Ehkä sen sairaalakassin voisi pakata pikkuhiljaa. Ja ehkä sen voisi mahdollisesti ottaa Turkuunkin mukaan, ihan vaan varmuuden vuoksi ;)

Olen kyllä niin hitsaantunut kiinni noihin mun pieniin ettei tosikaan. Tosi kiva lähteä pikku reissulle ja tiedän, että se tekee mulle hyvää, mutta silti vähän riipasee kun ajattelee että lapset ei lähde mukaan ..




Suosituimmat

Facebook

Instagram