Näiden varjojen alla

22.00


Instagramissa eilen jo tämän kuvan julkaisin, mutta avaan syytä kuvan julkaisemiselle täällä blogissa vähän tarkemmin. Koin haikeita hetkiä eilen takapihalla näitä varjoja tuijotellessani. Kesä taittuu kohta syksyyn, ja sitten alkaakin se aika, josta en niinkään pidä. Talvi. Lapset ovat vahvistaneet tätä tunnetta entisestään. Kolme puettavaa--> Uloslähtö, tai ihan minne vaan lähtö vie väkisinkin sen puolituntia. Ainakin sen puolituntia. Nyt W on onneksi oppinut jo aika kivasti pukemaan itse, ja toivottavasti talvi tuo tullessaan vieläkin itsenäisemmän pikkupojan siinä,  mitä tähän pukeutumisasiaan tulee. Myös Piippiksen kanssa on nyt pakko aloittaa harjoittelut ihan uudella sykkeellä. Hypotonia kun vaikeuttaa tuota pukeutumista ns. tavislapseen verrattuna, mutta kyllä me vielä opitaan! :)

Mutta tosiaan vielä varjoista. Niiden alla on tapahtunut ihan huikeita juttuja kuluneen kesän aikana, ja ne jutut tekevätkin tästä kesästä yhden elämäni ikimuistoisimmista, vaikkakin säät ovat olleet.. no, huonot.Niiden varjojen alla on kuulunut paljon iloista puheensorinaa ja siellä ovat istuskelleet useat huipputyypit. Kaikista rakkaimmat. 

Ja kun katson lähes täydellistä solmua narussa, niin näen täydellisen ihanan ystävän, joka sen solmun siihen naruun tekaisi järkätessään muun timanttisen porukan kanssa mulle elämäni yllätystä silläaikaa, kun itse nautiskelin hemmottelusta Helsingissä. Muistelen tuota iltaa, ja olen edelleen ällikällä lyöty. Hymyilyttää paljon. Tuo päivä on kuin unta. Epätodellista ja niin ihanaa. Jokainen iltaan osallistunut, olisi ansainnut kaiken sen saman hemmottelun.

Toivottavasti tuntuu vielä tältä, kun kaikki tämä pärähtää tv-ruudusta ulos alkusyksystä. Ehkä sekin vähän jännittää nyt tässä..

Mutta niin, saimme omaksemme nuo varjot, koska tiedossa olivat vielä toiset kekkerit kesän loppupuolella. Niitä juhlia vietettiin viimeviikonloppuna, ja jälleen kerran ilta oli täydellisen onnistunut. Taas upeita tyyppejä ja iloisia yllätyksiä. 

Ehkä tämä tunne on nyt vahvasti läsnä siitäkin syystä, että olen saanut kokea nämä asiat meidän uuden kotimme pihapiirissä. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä. Tämän kauemmaksi ei ole tarvinnut lähteä saadakseen kokea jotain näin ainutlaatuista!

Elämä on muutenkin helpottanut niin kovasti. Lapsille kengät jalkaan ja ulos leikkimään omalle pihalle. Trampoliini, leikkimökki sekä lapsuudestani tuttu keinu toimittavat mainiosti lapsenvahdin virkaa. No, meidän vanhempien läsnäollessa tietysti.
Vielä olisi tarkoitus anoa kaupungilta viimeinenkin aidanpätkä..koska Piippiksen karkailuvietti. Sen jälkeen voi ihan oikeasti hengähtää :) Ehkä sitten seuraavaksi kesäksi.

Mutta kuitenkin, olo on ristiriitainen. Niin onnellinen, mutta samalla niin huolestunut. Syksy tekee tuloaan. Laittaako osa lapsista kerhoon? Kenties jopa päiväkotiin? Mielelläni pitäisin kotona, mutta teenkö heille hallaa? Tarvitsevatko ns. varhaiskasvatusta? Lähdenkö hakemaan osa-aikatöitä seuraavan vuoden alkuun? Mitä teen? Jatkanko laulutuntejani? Onko minulla siihen varaa tässä elämäntilanteessa? Ovatko nämä suloiset kotiäitivuodet pikkuhiljaa päättymässä, ja alkaako joku uusi pelottava? Tässäkö tämä vaihe mun elämästäni nyt oli?

Ja sitärataa.
En tiedä. Syksy. 

Mutta toisaalta, kun näitä tyyppejä katsoo, on paljon helpompi ottaa se syksy vastaan..



Siispä, nyt nautitaan vielä kesästä. Elokuu on  kokonaisena edessä, ja helteetkin kuulemma vasta tulossa. Annan varjojen pysyä siinä. Ties mitä kivaa on vielä tulossa :)

Onko muita, joille on jo tässävaiheessa iskenyt jonkinsortin syysahdistuksen poikanen? 
















Kauan odotettu ..

22.36

.. tuo saapuva viikonloppu siis. Sori, ei tälläkertaa sen jännempää.

PikkuW on koko kesän kuitenkin odottanut sitä. Omia "tyntstäreitä"! Nyt ei tarvitse, rakas poikani, enää kauan odottaa! Raukkaparka on viimeinen meidän lapsista, joka kesällä juhlii. Mutta hyvää kannattaa odottaa, ja se jos mikä on tänäkesänä tullut moneen otteeseen todistettua.

W:n syntymäpäivät ovat tärkeät myös mulle, sillä hän on tällähetkellä meidän lapsistamme ainoa, joka ihan oikeasti kunnolla odottaa syntymäpäiviään lapsen lailla. Tai no hän nyt ainakin tekee sen kaikista näkyvimmin. Piippiksen ajatuksiin en samallatavalla pääse vielä sisälle, ja yksivuotias ei todennäköisesti vielä osaa varsinaisesti odottaa juhlapäiviään. Siksi siis tuleva sunnuntai on erityisen merkityksellinen, ja haluan tehdä siitä kivan.

Lauantaina hyökkäämme koko köörin voimin viettämään kivaa päivää Skidit festarit-tapahtumaan Helsinkiin, ja itse odotan tuota jo kovasti! Jos törmäämme, niin tule ihmeessä nykäisemään hihasta. 

Mun pikkutyyppien ensimmäinen disco. Todella kivaa! Ollaan pari vuotta taaksepäin vietetty myös kesäistä lauantaipäivää tuolla Kaikukadulla, mutta kaksikko oli silloin vielä niin piskuruinen, että eivät ehkä päässeet juttuun niin sisälle, kuin mitä nyt todennäköisesti tulee tapahtumaan.


Arki on tavallaan alkanut, mutta lähitulevaisuudessa häämöttää vielä H:n viimeinen kesälomaviikko. Vielä siis ehtii tapahtumaan kivoja juttuja varmasti enemmänkin. 

Nyt kuitenkin keskitymme tuohon saapuvaan viikonloppuun. Synttärihumua ja iloista "festausta" noinniinkun muutenkin. 

Juhlien järkkäilyä harjoiteltiin jo kovasti oman pihan leikkimökissäkin..


<3





Snipe Drive

#KPGB2015

18.02

Mistä on onnistunut kesäilta tehty? 

No annas kun kerron.

Se on tehty hyvästä juomasta.





Ja hyvästä ruoasta. 


Makeat herkut tarjosi Keravalainen Cafe Intro. Nämä kakut olivat niiiin hyviä! <3

Komeista miehistä, sekä kitaroista.



Kauniista naisista, joita yhdistää sama harrastus.


Kynttilöistä, ehdottomasti kynttilöistä. Meidän illan tunnelmaa avitti kauniisti mm, nämä  Partyliten kesältä tuoksuvat tuikut, mun Pentikin Loiste-kynttelikössäni. 


Ja pihaakin vähän kynttilöin koristelin.



Tärkein elementti onnistuneessa kesäillassa ovat kuitenkin ystävät, sekä hyvä seura. 
Tanssiminen, ja iloinen mieli. 
Hetkeen heittäytyminen


Juhlittiin aamuun asti. Vähän silmä luppaa, mutta olo on onnellinen.




Haluan täydestä sydämestäni kiittää jokaista eiliseen iltaan osallistunutta. Erityiskiitos armahaisille Snipe Driven Antille sekä Heikille musisoinnista, ja kivan tunnelman luomisesta. Harvoinpa sitä saa omalla takapihallaan fiilistellä live-musaa kylmää kuohujuomaa siemaillen. Sääkin oli soma. Todellinen lottovoitto siis tänäkesänä!

 Entiset sekä nykyiset Kaksplussalaiset kokoontuivat, ja lopputulos oli mitä mainioin.  Ilta oli todella onnistunut ja sitä kannatti ehdottomasti jaksaa odottaa viikotolkulla. Bloggaamisen yksi parhaimmista bonuksista ovat juurikin nämä upeat ihmiset. Että vielä tässä iässä saan mahdollisuuden tutustua lukuisiin uusiin, mahtaviin sekä inspiroiviin tyyppeihin.Olen tosi kiitollinen. 

Suukkosia Ihmemutsi Krista kaikesta avusta järjestelyissä. Olit kultaakin kalliimpi, ja suuri jeesi. Kotoväelle myös halauksia lastenhoidon johdosta. Ilman sitä juhlat olisivat jääneetkin vain haaveeksi.


Kemuihin mamman vaatetti mm. House of Brandon sekä KN collection. Itseasiassa, tämä asu on ollut mun koko kesän kestosuosikki. Niin mukava, ja sopivan lämminkin tuo paita on tässä Suomen kesäsäässä ;) 

Paita: House of Brandon
Farkkushortsit: Primark Lissabon
Kengät: H&M
Hattu: KN Collection

Yhden asian lupaan. Nämä kekkerit eivät jääneet viimeiseksi. Lupasin kolleegoillekkin, että otan jokakesäiseksi tavaksi ja mielelläni sen teen. Lisää kuvia voi tsekata vaikka instagramista häshtägillä #KPGB2015

Väsyttävä viikko päättyi iloisesti. Nyt jatketaan näillä fiiliksillä uuteen alkavaan viikkoon. On kiva olo.

Life is good.

Kiitos

<3





Mun sisujengi

14.50


Ihan näissä meidän arkisissa hulinoissa, esimerkiksi nyt vaikkapa iloisessa puistohetkessä, yllätän usein itseni murehtimasta näiden rakkaimmistakin rakkaimpien pikkuihmisten tulevaisuutta. Nuo tuntemukset kuuluvat vanhemmuuteen varmasti jokaisella äidillä sekä isällä. Isovanhemmilla myös. 


Lapset ovat huikeita. Lapsen ilo sekä innokkuus on niin mahdottoman tarttuvaa, ja siitä löytyy syy myös omaan jaksamiseeni. Ihan vaan arjessa, ja arkeen liittyvien murheidenkin keskellä.  He ovat tällähetkellä mun voimani (sekä tietysti välillä myös voimattomuuteni) lähde. Kaikessa suloisuudessaan. 



Eilen katsoin ensimmäistä kertaa Yle-areenasta Sisujengi-sarjaa, jossa tälläkertaa keskityttiin melojataituri Annaan. Voimaannuin Annan energiasta, hyväntuulisuudesta sekä upeasta elämänasenteesta. Anna elää todella hyvää elämää, juuri sellaista jota omillenikin toivon.


Myönnän epävarmuuteni sekä herkkyyteni erityislapsen äitinä. Edelleenkin, neljän vuoden taipaleen jälkeen, mut on helppo huolestuttaa esimerkiksi internetin keskustelupalstoilla. Siksipä en niitä juuri luekkaan enää. Niillä palstoilla kirjoittelee liikaa asioista oikeasti tietämättömät ihmiset. Siellä huutelevat liian usein myös ne ihmiset, jotka haluavat vain loukata muita, omasta pahastaolostaan johtuen.






Kun katson näitä timanttisia tyyppejä, tunnen vahvaa luottoa tulevaan ja siihen, että jokaiselle heistä on annettu yhtä hyvät eväät elää elämäänsä onnellisesti, sekä täyspainoisesti. 




Ja ennenkaikkea, olen onnellinen siitä, että meidän perhe on saanut juuri nämä eväät jatkaa elämää yhdessä eteenpäin. 





Olen joskus sieltä keskustelupalstoilta lukenut myös itsestäni, että pönkitän omaa pahaa oloani kirjoittelemalla tällaisia "hehkutuksia" tänne. Moisesta palautteesta huolimatta sanon tämänkin postauksen loppuun, ihan käsi sydämellä, että olen saanut enemmän kuin mitä uskalsin ikuna toivoakkaan. 

Näille kaikkitietäville nettijulmureille siis vinkiksi, katsokaa sitä Sisujengiä nyt. On ehkä helpompi sitten ymmärtää, mitä tarkoitan näillä kirjoituksillani. Ja että tunnen ihan oikeasti näin.



Murehtimisen sijaan yritänkin nyt vain luottaa jatkossa pienten ihmisten hymyyn, ja muistaa olla kiitollinen jokaisesta hyvästä päivästä. Elämä kyllä kantaa meitä jokaista eteenpäin..


Tällaista tänään. Huomenna taas jotain muuta.

Soluttautuja

22.13




Tää otos menee mun hyvänmielenkuvien top kymppiin heittämällä. Pieni onnellinen yksivuotias, hiukset suloisesti sekaisin lastenhuoneen lempparipaikallansa, sinne tietysti itse kiivenneenä. Iloista ja kaunista äidin silmissä.

Viikonloppu lähestyy ja Kaksplus bloggaajien grillibileet näinollen myös.  Mua tosi tosi paljon jänskättää, mutta hyvä siitä tulee! Teen kaikkeni, että saan järkättyä kivan illan "kolleegoille". Tästä siis lisää lähitulevassa. 

Nyt takaisin puuhastelemaan juhlajärkkäilyiden pariin! 

P.s Otan silti ilomielin hyviä vinkkejä vastaan siinä, miten kivat puutarhajuhlat järkätään itse. DIY koristeluvinkit erittäin tervetulleita! Niissä olen huono ;)





Kun äiti arkeansa hieman helpotti

13.41

Seuraavaksi luvassa niitä lupaamiani kuulumisia. Isi-H on aloittanut kahden viikon kesäloman jälkeen jälleen työnsä, ja sekosekoillat kotona ovat saaneet pikku tauon jälkeen jatkoa. Tarkoitan niitä iltoja, kun yritän yksin saada pikkukolmikkoa ihmisten aikoihin nukkumaan.

Paluu arkeen oli selvä heti ensimmäisestä illasta lähtien, ja katastrofin ainekset vahvasti läsnä. En saanut kaikista pienintä rauhoittumaan sänkyynsä, sillä jokakerta kun menin viereen silittämään niin Piippis ampaisi huoneeseen ja pikkutyttö piristyi välittömästi pinnasängyssään. Piippistä on mahdotonta komentaa. Hän tottelee tasan silloin, kun itse niin haluaa. Edes Risto Räppääjästä ei ollut tässä tilanteessa lapsenvahdiksi. 

No istahdin siinä sitten hetkeksi alas miettimään, että kuinka tästäkin illasta nyt sitten taas selviän. Päätin, että nyt unohdetaan rutiinit jos en kerta niitä yksin kykene noudattamaan. Mielensä tässä muuten vaan pahoittaa jokainen meistä neljästä. 

Lukitsin ovet, pesin tyyppien hampaat, sammutin valot ja käskytin koko porukan äidin sekä isin huoneeseen. Saivat valita kirjan (tästä syystä myös Piippis totteli), ja luin iltasadun kolmikolle. Mörkyli valittiin.

PikkuH rauhoittui melkeinpä välittömästi, ja nukahti puolentunnin sisään. Peittelin pikkutyypit meidän sänkyyn, ja pujahdin itse viereen. Lopputilanne oli se, että Piippis nukkui pää mun vatsan päällä ja PikkuW tuhisi kainalossa. 

Hetkenaikaa kyseenalaistin jokailtaisia rutiineja, vaikka tietysti tiedän että ne ovat lapselle turvallisia ja hyväksitodettuja, niin toki myös meidän perheessä. Toisaalta siinä hetkessä, kun nukahdettiin kaikki neljä samaan huoneeseen, olo tuntui ainakin minusta tosi tosi turvalliselta ja onnelliselta. Kaikki viimepäivien huolet ja murheet unohtuivat hetkeksi, ja tulevaisuus näytti tovin jo ihan valoisaltakin. 

Toivon siis, että myös nuo kolme pienintä saivat tuntea saman onnentunteen siinä äidin vieressä tuhistessa, vaikkakin ilta poikkesi kovasti normaalista arki-illasta.

H:n tullessa yöllä kotiin töistä hän kantoi lapset omiin sänkyihinsä, ja aamulla tyypit heräsivät iloisina.

Tässä kuvassa ei vielä nukuta, mutta tässä valmistaudutaan jo kovasti nukkumaan.. :)
Tällaista meidän elämä vaan tällähetkellä on. Tärkeintä on turvallisuus, sekä rakkaus. Kun näitä kahta tunnetta riittää toisillemme jaettavaksi, niin uskon että selvitään kaikki näistä hulinavuosista kunnialla. 

Olenpas tässä nyt muutenkin yrittänyt elää uuden oivallukseni pohjalta joka on se, että kun itse vaan jaksan pysyä rauhallisena ja järjissäni, niin homma toimii paljon paremmin. Siispä tällaiset eilisiltaiset hätäratkaisut ovatkin ihan sallittuja nyt.

Varmasti tämä on aihe, joka nostattaa esille ajatuksia jos toisiakin, ja jakaa mielipiteitä vahvasti. Tämä nyt kuitenkin on se oma katsontakantani aiheen tiimoilta. 

Aurinkoa kaikille!


Arvonta arkea piristämään!

18.47

Voittajalle Vaseline-tuotepaketti, 2 Reiman rantapalloa sekä Kone-helsingin kynsilakat.

Lupasin facebookissa, että järkkään pikku arvonnan 500:n fb- tykkääjän kunniaksi! Tässäpä siis pikkuinen kesäpaketti Piippikselle arvottavaksi. Osallistua voit kommentoimalla postauksen alle, kuinka aikanaan eksyitte mukaan meidän tarinaamme, eli tänne blogiin. Onnea! :)

Piippis toimii onnettarena perjantaina 24.7. Voittajalle ilmoittelen henkilökohtaisesti!

Voimme ihan hyvin. Palailen kertomaan kuulumisia parin päivän sisään!



Miksi?!

1.21

Miksi unohdan aina sillointällöin nauttia onnestani täysillä, kun kaikki ihan oikeasti on tosi hienosti? Miksi valitan sateisesta kesästä, vaikka sateen ropina peltikattoon on yksi parhaimmista asioista maailmassa? Miksi käytän vähäistä energiaani siihen, että murehdin sitä miten ajattelematon joku toinen ihminen on? Miksi en päivittäin kerro ystävälleni tai läheiselleni, että rakastan ja välitän? Miksi en luota ihmiseen? Tai itseeni? Koska opin elämään hetkessä? Miksi jokakerta kun jotain vakavaa tapahtuu läheiselleni, lupaan itselleni etten koskaan valita pienistä, mutta silti unohdan sen aivan liian pian? Miksi olen itselleni niin tuhannen kriittinen, vaikka oikeasti niin ei todella pitäisi olla? Miksi en osaa antaa anteeksi, vaikka pitäisi? 

Nyt on vähän hankala olla. Elämässä tapahtuu liian jännittäviä juttuja. Loppuviikosta toivon voivani kertoa teille pelkkiä hyviä juttuja. Niitäkin on tapahtumassa. Lapsilla kaikki hyvin, eli sitä ei teidän lukijoidenkaan kannata murehtia. Tarvitsen nyt vain sitä aikaa.

Elämä on viimeaikoina antanut mulle aivan järjettömän paljon hyviä asioita. Kolikolla on silti aina kääntöpuolensa. Ainakin tässä mun tarinassani. 

Kaikkea hyvää sinun, sekä myös minun alkavaan viikkoon :)

Olen pian takaisin.

H:n ajatuksia Agusta

19.59

Saimme kivan haasteen Meriannen mielessä- blogissa, ja tähän oli kyllä aivan pakko tarttua sillä H:kin oli myötämielinen lähtemään leikkiin. Odotan itsekin innolla näitä vastauksia eli Heikki, areena on sinun!


Jos tyttöystäväsi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
- Ruotsin miljonääriäidit
Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
- Provencale (mieto chili)
Mikä on hänen inhokkiruokansa?
- Maksalaatikko ja oikeastaan kaikki ruoat, joissa on sisäelimiä raaka-aineena.
Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
- Lasin kuivaa valkoviiniä ja annoksen sushia.
Mikä on hänen kengänkokonsa?
- 35
Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?
- Korkokenkiä


Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
- Sushia
Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
- Mieluiten varmaan tanssittavaa poppia, mutta joutuu kuuntelmaan vuokseni myös surisevia kitaroita.
Minkälaisista elokuvista hän pitää?
- Rakkaustarinoista (esim. Notebook)
Minkä väriset silmät hänellä on?
- Vihreät
Kuka on hänen paras ystävänsä?
- Minä
Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?
- Uppoudun hiljaa omiin ajatuksiini.
Missä hän on syntynyt?
- Helsingin Kätilöopistolla
Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
- Lime juustokakku
Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?
-  Bloginsa
Mitä hän osaa erityisen hyvin?
- Laulaa
Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
- Siideri
Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
- Puhelin, meikit ja lapset


Mikä saa hänet ärsyyntymään?
- Ihmisten ajattelemattomuus
Entäs piristymään?
- Mukavat yllätykset
Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
- Channing Tatumia sillee...
Millainen hän on tyttöystävänä?
- Oli ihan hyvä tyttöystävä, mutta on vielä parempi vaimo.


Milloin hän tapasi vanhempasi?
- Muutaman viikon tapailun jälkeen vuonna 2007.
Mikä on hänen uusin villityksensä?
- Koko ajan tulee uusia. Viimeisimpänä ehkä harkinnassa oleva putkimieskoulutuksen aloittaminen.
Millainen on hänen kotilook?
- Yleensä hän vaihtaa asuaan monta kertaa päivässä.
*

Ni! Kiitoksia sinulle H näistä tyhjentävistä vastauksista! :D




Beibamboo, miellyttävä uusi tuttavamme!

11.39




Tuttavani työskentelee Beibamboo-nimisessä lastenvaateyrityksessä, ja tilasin mielenkiinnosta hänen kauttaan meidän tytöille TÄMÄN Romper suit-nimisen puvun. Olen jonkinverran lukenut kyseisestä merkistä, ja halusin ehdottomasti päästä testaamaan, sekä luomaan oman mielipiteeni Beibamboosta. Usein kun nämä meidän ds-murusetkin syntyvät ennenaikaisesti,  niin koen aiheen hyvin tärkeäksi. Piippis oli syntyessään myös kovin pieni ja heiveröinen, vaikkakin syntyi "vain" kaksi viikkoa etuajassa. Harmittaa, etten silloin ollut tietoinen jo kyseisen lastenvaatemerkin sairaala- ja vauvamallistosta.

Niille joille Beibamboo ei ole merkkinä vielä tuttu kerrottakoon, että se sai alkunsa ihan tavallisen äidin ajatuksesta, kun hän synnytti oman keskoslapsensa kesällä 2007. Ajatuksena oli siis lähteä valmistamaan pienen vauvan iholle miellyttävän tuntuisia sekä käytänöllisiä vaatteita, jotka soveltuisivat keskoslapsen tarpeisiin (kanyylit sekä piuhat). Beibamboon vaatteissa on mahdollisimman vähän saumoja, ja kaikki laput ovat vaatteen ulkopuolella. Edessä olevaan lappuun voi näppärästi kiinnittää vaikkapa tutin. 

Vaatteet ovat suunniteltu niin, että ne "kasvavat vauvan mukana". Sain itse huomata tämän nyt ihan käytännössä, sillä tuo tilaamani vaate sopii kummallekkin meidän tytölle, vaikka kokoeroa heillä on vielä aika paljonkin! Tässävaiheessa voinkin siis täydestä sydämestäni todeta, että vaate on todella käytännöllinen ainakin meidän perheessä.

Pidän puvun simppelistä sekä ajattomasta ulkonäöstä. Kiehtovaa on myös se , että vaate on myrkytöntä, luonnonvaaleaa materiaalia. Nämä meidän pienet armaat kun ansaitsevat vain, ja ainoastaan parasta. Valitsin käsivarren nauhan väriksi vaaleanpunaisen, mutta värivaihtoehtoja on siis useita joista jokainen voi valita omaa silmäänsä eniten miellyttävän värin.

Sitten pari sanasta tuosta materiaalista. Tiesittekö, että vauvan aisteista hajuaistin jälkeen voimakkain on tuntoaisti? On siis sanomattakin selvää, että vaatemateriaalilla ON valtava merkitys pienen ihmisen elämän alkutaipaleella. Ja sen jälkeenkin tietysti myös. Nyt sain myös itse ensimmäisen kerran hiplata näitä bambuviskoosista sekä ekopuuvillasta valmistettuja, myrkyttömiä lastenvaatteita.  Jäin koukkuun. Ekan pesun jälkeen vaate tuntui, kuin se olisi juuri paketista otettu. Ihanan pehmeä ja ylellisen tuntuinen vaate, jonka mielellään lapsensa ylle sujauttaa. 

Pikku H saikin tuosta "Rompperistansa" nyt itsellensä aivan luottoyöasun. Pitkät hihat takaavat sen, että neiti pysyy lämpöisenä , sillä peitto harvoin ihan korviin asti hänellä ylettyy, saatika että pysyisi siellä. Lyhyet lahkeet taasen takaavat sen, ettei neidille tule liian kuuma nukkuessaan. Pyrin kuitenkin peittoa tyypin jalkojen päällä pitämään, sillä olenpas huomannut sen lisäävän pikkuneidin turvallisuudentunnetta ja näin saadaan koko perhe nautiskella vähän laadukkaammasta yöunesta. 
Alaosan napitus takaa nopean, sekä toimivan vaipanvaihdon yöaikaan. Huomasin myös, että tämänhetkisessä Suomen kesäsäässä tämä puku toimii täydellisesti ulkona nukkuvan vauvan päikkäriasuna. Neiti makuupussiin ja pussia senverran kiinni, että jalat peittyy. Turvallista ja mukavaa!



Viimeyönä oli Piippiksen vuoro nukkua tuossa uudessa puvussa. Tässäpä siis vielä kuvia isommasta neitokaisestamme. Niinkun näkyy, puku on kummallekkin tosi sopiva ja se päällä on helppo vaikka.. joogata? ;)





Beibamboo on lastenvaatemerkki, jota voin käsi sydämellä lämpimästi suositella kaikille.  Oma hurahdukseni tosiaan tapahtui jo, ja seuraavaksi ajattelinkin tilata jokaiselle lapselle talveksi oman  vetoketjupyjaman. Olispas aikuisillekkin oma mallisto! ;)

Tämä postaus toteutettiin yhteistyössä Beibamboon kanssa. Kokemus oli mulle tärkeä ja silmiäavaava. Tänäkesänä olen kiinnittänyt huomioni ihan uudella tavalla sekä luomuun, että ekologisuuteen. Siitä olen tosi iloinen.










Naantalin auringon alla

13.30



Tässäpä vihdoin niitä lupaamiani kuvia viimeviikonlopun Naantalin reissulta. Kiitos S  ja E kaikesta kivasta, seurasta etenkin! Lapset viihtyivät hyvin, ja tulipahan todettua, että tuon pikkukolmikon kanssa on melkeinpä helpompi olla reissunpäällä (jos kaikki on jokseenkin hyvin suunniteltu), kuin vaikkapa sadepäivänä kotona neljän seinän sisällä.

Sadepäiviä tähän kesään on mahtunut ihan liiaksi. Alkaakohan se kesä missäänvaiheessa tänävuonna? Tietääkö kukaan? :)

No mutta, nyt kuviin sekä tunnelmiin.






Kultaranta hyvin tyypillisessä Suomen kesäsäässä. 




Yövyimme ihanan täti-S:n luona. Kissa kiinnitti erityisesti pikkuväen huomion. Tämä kuva napattiin illalla, ennen nukkumaanmenoa. Piti vielä hetkenaikaa ihmetellä siinä niin..





Naantalin rannassa oli ravintola, jonka pihassa oli pomppulinna?! Arvatkaa minkä ravintolan lapset valitsivat? Pizza oli hyvää, myös kaikista pienimmän mielestä. Katkaravut sekä simpukat upposivat kitusiin sen siliän tien, eikä edes nenää nyrpistelty. Ajatelkaa, joimme ruoan kanssa lasilliset viiniäkin eikä meitä edes heitetty ravintolasta pihalle, vaikka oltiinkin lasten kanssa liikenteessä ;) Tämä siis pikku kuittina Kuopioon, jossa iltalehden mukaan niin oli tapahtunut. Mihin on tämä maailma menossa, kysyn vaan?!

Olipas muuten mukava koko perheen ensimmäinen kesäreissu. Lisää tällaisia! Uskon, että parhaimmat säät ovat vasta tulossa. Ties mitä vielä keksitäänkään ;)

Ja sitten palataan hetkeksi vielä tämänpäiväiseen. Piippis oli niin reipas ja hellyyttävä aamulla labrassa, kun käytiin antamassa verinäytteet! Kyllähän pistos pisti suupielet mutruun, mutta itkua ei tullut. Pieni iso tyttö sai valita vielä tarran palkinnoksi, ja valitsi tuon kuvassa näkyvän kukan. Nyt sitten vaan odotellaan. Ihan luottavaisin mielin..

Kaikki on hienosti. Muuta vaihtoehtoa kun ei vaan nyt anneta.


Suosituimmat

Facebook

Instagram