Kuuntelin tänä aamuna puhelimen kautta musiikkia olohuoneen sohvalla – Piippis istui sohvan toisessa päässä Kaapoa katsellen. Yksi biisi kuitenkin sai esikoisen huomion hetkessä herpaantumaan ja televisio jäi toissijaiseksi tekijäksi. Tyttö alkoi pikkuhiljaa hivuttautumaan mun luokseni ja lopulta fiilistelimme biisin loppuun vieretysten. Pari muutakin laulua kyseiseltä artistilta yhdessä hyräiltiin ja yllätyin siitä, miten hienosti neitokaisella oli sanatkin jo osittain hallussa. Puhuuhan tuo jo aika kivasti, mutta että nyt on kuvioihin astunut tämä laulaminenkin. Kiitollinen olo.

"jaa jaa ja-a-a-a

jaa jaa jakkauden ketä!"

Syksyisen synkähkö päivä muuttui hetkessä kauniiksi sekä herkäksi.  Joskus tällaiset hetket on kiva jakaa myös muillekin kaikessa yksinkertaisuudessaan. Parhaimmat jutut elämässä kun yleensä ovat tosi simppeleitä.

Viikonloppu häämöttää jo nurkan takana! Sytytetään kynttilät palamaan ja antaudutaan syksylle. Ihanaa loppuviikkoa! Nähdään September festeillä.