rytmihäiriöt

Mun sydän lyö bum bum bum bum

10.20

Viime aikoina olen sen tajunnut, ettei väsymyksen kanssa kannata juurikaan pelleillä. Viimeisimmän muistutuksen asiasta sain maanantaina, jolloin aika-ajoin kiusaavat sydämen rytmihäiriöt palasivat mukaan arkeeni tosi voimakkaina. 

Juhannuksena yöunet jäivät luonnollisesti normaalia lyhyemmiksi ja väsymys tuntui sunnuntai-iltana voimakkaana. Menin hyvissä ajoin nukkumaan, mutta koko yön heräilin tasaisin väliajoin, enkä heti saanut uudestaan unenpäästä kiinni. Jännitin aamulla edessä häämöttävää hammaslääkäriä (hölmöä joo mutta todellista) ja nukuin tosi huonosti väsymyksestäni huolimatta. Aamulla olo oli vielä jokseenkin normaali, mutta aika pian hammaslekurista kotiin saavuttuani alkoi sydämessä tuntumaan ikäviä muljahduksia. Tilanne paheni iltaa kohti ja mä olin jo valmistautunut lähtemään Peijaksen päivystykseenkin piipahdukselle, jos tilanne ei ala rauhoittumaan. 

Jossain vaiheessa tilanne helpotti hetkeksi ja ajattelinkin siinä sitten, että kyllä tämä tästä taas.. kunnes koitti nukkumaan menon hetki - muljahdukset alkoivat uudestaan. Itkuhan siinä pääsi, kun yritin asentoja vaihdellen helpottaa oloani. Unen tulo kesti pitkään, mutta kun lopulta nukahdin, niin nukuin kertaakaan heräämättä aamuun asti. Jännitin saapuvaa päivää, mutta onnekseni pian sain huomata oloni kohentuneen ja lisälyöntien olevan poissa. Uni oli tehnyt tehtävänsä. 

Ne jotka vastaavista ongelmista kärsivät tietävät, että nämä lisälyönnit ovat tosi kiusallisia ja ikäviä vaivoja. Ne saattavat saada aikaan pienen paniikkikohtaukselta tuntuvan olotilan, joka lisää rytmihäiriöitä entisestään. Olen kerran raskaana ollessani makoillut Järvenpään terkkarin ensiavussa EKG:ssa näiden vuoksi, mutta mitään kummallista silloin ei mun sydänfilmissäni havaittu. Tilanne oli ehtinyt mennä jo ohi, ennen kun pääsin toimenpiteeseen. 

Onni onnettomuudessa, tälläkin kertaa tilanne helpotti itsestään ja olotilani koheni unien myötä. Silmiäavaava kokemus tämä taasen oli ja olenkin nyt muistanut taas muutaman päivän ajan pitää itsestäni huolta ihan eri tavalla. Nukkumaan kömmin lasten kanssa samaan aikaan ja aamulla ei turhia kiirehditä - nyt kun siihen on vielä mahdollisuus. 

Ylimääräiset stressitekijät olen päättänyt myös jättää taka-alalle. Tällä hetkellä en jaksa murehtia tulevasta syksystä, raha-asioista enkä mistään muustakaan, jolle en tässä tilanteessa nyt yhtään mitään voi. Elämä kyllä kantaa tästä eteenpäinkin, ilman ylimääräistä murehtimista. Ja ihan niinkuin kaikkea muutakin ikävää, pidän hormoneja myös osasyyllisenä herkästi starttaaviin muljahduksiin. 


 Kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin. Varsinkin Piippis reagoi vahvasti maanantaina äidin jumpsutuksiin sekä siitä aiheutuvaan ahdistukseen, ja tämä huomattiin ihan lähipiirissäkin. Nyt onkin siis tosi tärkeää muistaa ottaa iisisti ja nautiskella kesästä.

Löytyykö lukijoiden joukosta muita, jotka kärsivät näistä ikävistä lisälyönneistä?

Juhlat

Juhlia järkkäillessä

20.27

Tänään ajattelin kirjoitella vähän meidän jengin tämän viikon olevista ja tulevista suunnitelmista, jotka pitävät kiireisenä näin juhannuksen jälkimainingeissa. Moni ehkä muistaakin, että ostimme aikanaan mun siskoltani tämän nykyisen kotimme, ja siskoni kuopus on meidän ensimmäinen ihanainen kummilapsemme - tulevana lauantaina jo rippilapsonen! Hitsi vie, juurihan itse ensimmäisen ehtoollisviinini hörsäsin :)

Koska asumme juhlaneidon synnyinkodissa, sovimme yhteistuumin että rippijuhlat järjestetään täällä meillä - neidin lapsuuden maisemissa. Ja tämäkös minusta mukavaa on! Mä kun olen tunnetusti aina ollut innokas juhlien järjestelijä, ja siitä innostuksesta eivät hektiset vuodet ole onneksi verottaneet. 

Rippijuhlien lisäksi juhlistamme omaa kuopustamme sunnuntaina, joka jo 3-vuotta täyttää. Voi aika, kuinka juokset! Kivaa silti, että päästään viettämään tällaista kesäistä juhlaviikonloppua kaikkien rakkaiden läsnäollessa. Odotan itse sitä kovasti ja toivon, että saadaan yhteisvoimin läheisten kanssa kivat riparit sekä synttärit neitokaisillemme järkättyä!


Pari viikkoa sitten hamstrasimme kummitytön kanssa Tuusulan Confetista kassillisen koristeita, enkä millään malttaisi odottaa että pääsen niitä kattoon ja seinille ripustelemaan - onneksi ei enää kauan tarvitse odottaa! Ajatuksenamme olisikin lauantai-iltana sitten vaihtaa koristelut vähän "pikkutyttömäisemmäksi", kun riparit on juhlittu. Jännä nähdä että minkälaisia virityksiä saamme aikaiseksi..

Huomenna vastaanotamme juhlajuomat, kurvaamme Espoosta osan tarjoiluista meidän kotopuoleen , lastaamme kaatopaikkakuormallisen autoon ja jatkamme meidän pihapiirin siivoamista. Eilen pihalta kaatui yksi pystyyn kuollut Terijoensalavakin, ja koko ilta hurahti sitä pätkiksi sahaillessa. Saimme tänään mummin kanssa hauskan ajatuksen terassin koristelusta, ja katsotaan onnistummeko tuon idean vielä ennen viikonloppua toteuttamaan. Palaan siihen myöhemmin.

Vähän muhjuinen kännykkäkuva, mutta menköön!
Super kivaa startata meidän perheemme 5-viikkoinen kesäloma tällaisten karkeloiden merkeissä! Tuo peltikattoon ropiseva sadekaan ei juur nyt jaksa oikein surettaa, mutta toki auringonpaiste olisi ihan kiva bonus tulevalle viikonlopulle. 

Alkaneen viikon postaukset tulevatkin olemaan aikasta juhlapainotteisia. Talletetaan nämä muistot nyt oikein tiukasti tänne bloginkin puolelle. 

Parahinta viikonalkua kaikille teille! 

<3

Blogiyhteistyö

Yhteinen synttärilahja kesän sankareille

12.46

  "Lasten sähköauto! Mikä turhake!",

ajatteli tämä äiti vielä pari viikkoa sitten.


Saimme kuitenkin tilaisuuden päästä testaamaan Alex Garage Hummer Sähköautoa , ja kuinkas sitten kävikään?! Vuoden turhake muuttui hetkessä yhdeksi parhaimmista hankinnoista meidän ipanoillemme. Ei voi olla turhake, jos aiheuttaa näin paljon iloa omille pienille isoille.


 24 h tällä menopelillä on nyt huristeltu pitkin kotikorttelia ja nautiskeltu vauhdin hurmasta. Vaikka kolmen kilometrin tuntivauhti tuntuu ajatuksena todella hitaalta, niin totesin että meidän lapsille se on juurikin sopiva nopeus ajella. Alamäissä vauhti tietysti kiihtyy vähän suuremmaksi ja kyllä näilläkin nopeuksilla äiti joutuu välillä jännityksellä vierestä seuraamaan.


 "Äiti, kaikki naapurit moikkaa mulle kun mulla on tää sähköauto!"

Ja tottahan tuo on. PikkuW on höpötellyt yhden vuorokauden aikana enemmän naapuruston aikuisväen kanssa, kuin mitä viimeisen vuoden aikana on yhteensä tapahtunut. 

"Onko se Rooveri?", kysyi naapurin täti

"Eiku Hummeri!" , vastasi poika polleena


 Olimme valmistautuneet siihen, että esikoinen tulee totuttelemaan ajatukseen autolla ajamisesta vielä tovin, mutta tänäänpä neiti päätti yllättää koko perheen ja hyppäsi rattiin kuin vanhasta tottumuksesta. 

Ja voi kuinka hauskaa hänellä sitten olikaan! 

Piippiksen keskittyminen tähän hommaan oli huippuluokkaa, ja todettiinkin H:n kanssa, että tämä auto tekee tosi hyvää juuri tuon keskittymisen kehittymiselle. Neitokaisella kun on ollut vähän taipumusta sen herpaantumiselle. 


Pakettiin kuului myös kauko-ohjain, jolla voi tarvittaessa ohjata pienempiä lapsia turvallisesti. Me emme ole sitä tarvinneet ja jopa tämä kaikista pienin handlaa homman hienosti. Isoveli toimii loistavana opettajana pienimmälle ja varmistaa aina, että turvavyöt on kiinnitetty asianmukaisesti. 



Aikamoinen menopeli juhannuksen rientoihin on tämä! Nyt saadaan aika kulumaan, vaikka mitään suurempia suunnitelmia ei keskikesän juhlaan ollakaan tehty :)

Kuva lainattu Jollyroomin sivuilta


Tässäpä vielä kiinnostuneille nippelitietoa tästä autosta.

- Akku ja laturi tulee paketin mukana.
- Kauko-ohjain.
- Turvavyö.
- Valot ja äänet.
- Paikka yhdelle lapselle.

Ikäsuositus: 3 vuotta +.
Maksimikuormitus: 30 kg.

Mitta: 118 x 67 x 76,5 cm.
Pakkauksen mitat: 117 x 59 x 35 cm.
Paino: 16,5 kg.

Materiaali: Muovi/metalli.
Renkaat: Muovi.

Nopeus: 3 km/h.
Vaihteet: 2 kpl (yksi eteen sekä peruutusvaihde).
Akku: 6V.
Moottori: 1 x 6V.
Kaukosäätimen paristot: 2 kpl AA-paristoa (ei sisälly pakettiin).
Latausaika: 8-12 tuntia.
Ajoaika: n. 40 minuuttia.

Väri: Musta. 

  • - Ei tule käyttää liikenteessä.
  • - Käytä suojavarustusta.
  • - Tulee käyttää varovasti putoamis-
  • - Tulee käyttää aikuisen valvonnan alla.
 
*Postaus toteutettu yhteistyössä Jollyroomin kanssa*

Kesä

Toteutettuja toiveita ja jännittäviä kohtaamisia metsän siimeksessä

17.58


 Viikonlopun aikana toteutimme onnistuneesti lasten toivekesäreissu numero ykkösen - piipahdimme H:n enon luona Pukarolla ja olipahan muuten taas lystiä! Aurinko paistoi lauantaina täydeltä taivaalta ja mikäpäs sen mahtavampaa olikaan tuossa hetkessä, kuin istuskella traktorin lavalla ja paistatella päivää vehreän metsän siimeksessä!


 Aluksi lapsukaisia (ja äitiäkin vähän) jännitti, mutta pikkuhiljaa traktorin tärinään tottui ja koko jengi alkoi nautiskelemaan metsä- ja peltomaisemista.


Kaikista jännittävin ja uskomattomin hetki koettiin kuitenkin kääntöpaikalla, missä pääsimme ihastelemaan maailman kauneinta hirveä lapiosarvineen! Jos olisimme olleet kävellen matkassa, olisi tämä komistus todennäköisesti jäänyt havaitsematta. Metsäkoneet nuo otukset päästävät kuulemma usein kuitenkin lähemmäksi, ja traktorin ansiosta saimme tämän ikimuistoisen hetken kokea. 

Tämä otos on hilpeä. H yritti sokkona nopeasti räpsäistä hirven sarvista kuvan, ja tämä oli kaikista paras. Uskokaa tai älkää, siellä ne näkyy kuitenkin puiden takana! No, vaikka kuva nyt ei onnistunutkaan niin tämän tulemme aina muistamaan. Ulkoilmassa n. kymmenen metrin päässä yhdestä metsiemme uljaimmista eläimestä - Wau!

Etsi kuvasta sarvipäinen otus ;)

Antaapa kuvien puhua puolestaan. Meillä oli ihan mielettömän mukava reissu ja kiitos siitä kuuluu eno J:lle, joka piti meistä hyvää huolta ja järjesti maailman parasta ohjelmaa lauantai-päivälle.



Elämä on.

<3

bloggaaminen

#profiilikuvahaaste

20.46

Tyylilleni uskollisena julkaisen vähän jälkijunassa panokseni Mamma rimpuilee-blogin profiilikuvahaasteeseen.

Aluksi ajattelin, että ei mulla ole tämän haasteen tiimoilta oikein annettavaa teille lukijoille, mutta sitten kun ryhdyin kymmenenvuotisen Facebook-historiani profiilikuvia katsomaan niin ajattelin, että jos nämä kuvat nostattavat mussa itsessäni tällaisia tunnekuohuja pintaan, ovat ne julkaisukelpoisia blogissakin. 

Aloitellaan siis ensimmäisistä vuosista. 


Voehan itkuntirahdus ja naurunpyrähdys! Kellertävän vaaleat Clip-onit ja Gardan auringossa kärtsännyt iho. Rakastunut ja onnellinen. 

Samoissa masunpohjaa kutittavissa tunnelmissa myös seuraavassa kuvassa, joka on otettu mun ensimmäisestä vuokra-asunnostani Sturenkadulla ja jossa ehdin puoli vuotta asua yksin - kunnes tuo pitkätukkainen komistus saapui sekottamaan mun sinkkuelämääni totaalisesti. 


Tää seuraava syysneito onkin sitten jo ensimmäisessä yhteisessä kodissamme ikuistettu. Tuo villapaita on edelleen yksi mun suosikeistani.


Voih. Tämä on niin tärkeä mulle. Mun rakas setäni tykkäsi kuvata mua kovasti kun olin pieni, ja tämä on mielestäni yksi parhaimmista. Terveisiä setä H tähtösiin, olet ajatuksissa paljon! <3


Sori kuvien huono laatu, mutta tää oli vaan pakko laittaa. Viimeiset hetket Ilosaaressa ennen...


...tätä. 


Ja seuraavassa sitten jo kannetaan ensimmäistä Baby Björnissä. Voi kunpa tuolloin olisin jo tietänyt mitä elämä tullessaan tuo! Kaksi seuraavaakin ipanaa, onnellisen sekä tavallisen arjen ja sen, että tuosta polusta tulee meidän omakotitaloomme johtava kotipolku. 


Ja taas vaihtui väri hiuksissa..

Ystäväni Emma maskeerasi mut syntymäpäivänä tatuointimessuilla. Tää on vaan niin hieno, että pakko oli tännekin vielä laittaa!


 Ja sitten lyheni hiukset kesäksi (vitsi tää on super kiva vaikka itse sanonkin!). Ja vaaleni. Taas.


 Sellaisia minulla.  Paljon muutakin kuin vaan selfieitä, joita alunperin ajattelin siellä pelkästään olevan. Tässä nyt vielä yksi viimeisimmistä, jottei jäisi selfievajareita kenellekään. Huonolaatuisia kuvia, mutta se tässä postauksessa suotakoon!

  
 Kiitos kivasta haasteesta Mamma rimpuilee! Tää oli juurikin sopivan kevyt aihe tähän sateiseen tiistai-iltaan :) 


Ruoka

Suut makeaksi sunnuntaina

20.40



Tämä sunnuntai ei ollut poikkeus kuluneiden sunnuntaiden joukossa, eli toisinsanoen tänäänkin leivoin (olipahan muuten aika luksusta rauhassa omassa hiljaisuudessaan dippailla mansikoita valkosuklaaseen ja odotella raparperipiirakan jäähtymistä sillävälin, kun H leikki lasten kanssa pihalla).

Mummin luvalla kävin nappaamassa heidän pihaltaan pari raparperia ja ryhdyin säveltämään. Olin ostanut kaupasta mustikalla ja vaniljalla maustettua rahkaa sekä mansikoita, ja näistä aineksista ajattelin tälläkertaa leipomukseni rakennella.

Lisäsin ihan minimaalisen määrän sokeria rahkaseokseen ja huomasin piirakan valmistuessa maun olevan vielä hilppasen liian kirpakka meidän perheen mieltymyksiin. Onneksi meidän kaapista löytyy melkein aina jotain suklaata, ja tänään mun leipomukseni saikin makeutensa siis valkosuklaasta.

Ei ehkä mikään "masterpiece" (aika boheemi ulkonäkö), mutta oikeasti aikasta hyvänmakuinen ja kiva piristys alkuillan kahvihetkeen. Ja tuo valkosuklaa oli muuten ihan täydellinen pieni bonus kivasti hampaissa rapsahtaen!


Meidän perheen riesana pyörii juuri nyt angiina, joka tällä hetkellä näyttäytyy vain kahden antibioottikuurin muodossa - perheen miesväki sairaana, mutta onneksi oireettomana jo. Tässä nyt sitten jänskäillään, että saadaanko me tytöt oireita. Ei nyt kuitenkaan liikaa murehdita etukäteen eli tulee jos on tullakseen - nyt herkutellaan kun siihen vielä pystytään! ;)

Parin viimeisen postauksen ajan olen fiilistellyt näitä kesän ihania herkkuja, joten ensi kerralla yritän kehitellä jotain ihan muuta sitten taas. Tämä viikonloppu meni hujauksessa kun H:lla oli perjantaina iltavuoro ja eilen sitten vielä bändinsä keikka Nosturissa. Arkista hommaa on siis riittänyt koko viikonlopun ajan, mutta onneksi tulevalla viikolla lähdetään näillä näkymin toteuttamaan lasten kesälomareissutoivetta. Siitä lisää sitten myöhemmin. 

Lämmintä viikon alkua!

Hetkiä

Kesän ensimmäiset

16.16


"Haluan heeneitä!",

huikkasi esikoinen tänään kun kauppareissulla marjatorin ohi kävelimme. Pysähdyin tiedustelemaan myyjältä, että kuinka kauan suomalaisia herneitä vielä odotellaan ja vastaus oli että menee todennäköisesti heinäkuuhun. Me luovutimme ja ostimme litran saksalaisia. 

Nam! Hyviä olivat. Pussi humpsahti parempiin suihin hetkessä...



 ...puhumattakaan 250 g:n laatikosta suomalaisia mansikoita! Jopa Piippis uskaltautui maistamaan (ottaen vielä pari seuraavaakin haukkua) ja se on iso askel kohti parempaa, sillä kuluneen kuuden vuoden aikana ei mikään tuore marja ole neitokaisen suuhun vahingossakaan eksynyt.




Herkutteluhetken jälkeen leikit jatkuivat pihamaalla iloisen naurun ja riemun tahdittamana - suupielet mansikoista punaisena.


Täydellisiä, yksinkertaisen ihania hetkiä nämä tällaiset. Rakas kesä!

<3

Suosituimmat

Facebook