Arki

Maanantai

14.58

 "Onko kaikki hyvin, kun oot niin apean oloinen?"

Niin. Kyllä puoliso sen helposti huomaa, vaikka tarkoitus ei olekaan tällä kertaa synkistellä toisen läsnä ollessa ja tartuttaa apatiaa ympärillensä.


Takana on täydellinen viikonloppu. Rakkaita ihmisiä ja onnellisia lapsia. Juuri sitä, mikä tekee myös minut äitinä onnelliseksi. Näitä hetkiä vaalin ja näille hetkille elän.

Kuluneet pari päivää ovat pitäneet sisällään laulamista lasten suloisen pikkuserkun suurena päivänä merellisissä maisemissa, ja hameen helmoissa roikkuvia ihania ipanoita. Kummipojan iloista synttärihumua sekä blogigaalassa treffattuja super naisia. Viikonloppu ei todellakaan ole siis syypää mun hieman kehnoon maanantaitunnelmaan.


Alkuviikosta sitä usein herää pohdiskelemaan arkisia asioita, ja minut tällä hetkellä valtaakin suunnaton huoli juuri tulevaan arkeemme liittyen. Tällä viikolla yritän kovasti päntätä pääsykoemateriaalia päähäni, sillä torstaina mulla on edessä tuo ensimmäinen netissä tapahtuva koitos. Olo opiskelun suhteen on todella ristiriitainen. Haluan tietysti saada itselleni opiskelupaikan mutta jos sellainen mulle suodaan, on edessä valtavan paljon uudenlaisia haasteita. Lukeminen tulee itsessään olemaan kolmen pienen kanssa rankkaa, mutta sen lisäksi mun on pakko löytää viimeistään syksyllä itselleni työpaikka. Opiskelijan liksalla kun ei asuntolainaa maksella.

Kauhistuttaa ajatus siitä, että kaikki tämä aika tulee olemaan perheen yhteisestä ajasta pois. Joku saattaa pitää mua nyt ihan hassuna, mutta kun on kuluneet 6 vuotta viettänyt kovin tiiviisti aikaa oman jengin kanssa, tämä kaikki mahdollinen tuleva tuntuu aika-ajoin raskaalta ajatukselta. Myös oma jaksaminen mietityttää. Haukkaanko liian ison palan kakkua tässä vaiheessa elämääni?

Ja mitäpä sitten tapahtuu blogille? Kirjaprojektille? Näistä kahdesta mulle tärkeästä asiasta opiskelut ja työ tulevat satavarmasti verottamaan. Se nyt ei luonnollisesti tunnu kivalta ollenkaan. Olen vähän hukassa.

Tunnelmat pääni sisällä ovat siis tällä hetkellä vähän samanlaiset, kuin mitä tunnelma on tässä seuraavassa pihamaaltamme räpsityssä kuvassa - hieman masentava mutta silti toiveikas.


Onneksi tänään(kin) metsä ja siellä korviimme kantautuva lintujen liverrys teki tehtävänsä, parantaen fiilistä huomattavasti. Kotona uunissa odottava vahvasti Aurajuustoinen makaroonilaatikko kruunasi aamupäiväisen ulkoilureissun, ja jälleen kerran olen vaan niin tuhannen kiitollinen näistä voimaannuttavista asioista ympärillämme.

Pieni keventävä infopläjäys luontoaiheen tiimoilta: Viime viikolla bongasin kotipihaltamme sekä ketun että myöskin Sarvipöllön kaukaisen huhuilun pellon reunalta.


Täten ilmoitankin nyt että blogini hiljenee ainakin torstaihin asti, sillä tulevien päivien aikana mun on pakko lukea tuota valintakoematskua mahdollisimman tehokkaasti. Palailen loppuviikosta pääsykoetunnelmien parissa ja varmasti fiiliksetkin ovat sitten jo ihan toisenlaiset - olemmehan tuolloin jo huomattavasti lähempänä vappuakin ;)

Insta päivittyy normaaliin tapaansa.

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!



Krapin paja

Krapin paja - paikallinen kulttuurikaramellimme

10.30


Treffasimme eilen Keski-Uudenmaan bloggaajien kanssa tuoreelta puulta tuoksuvassa, uutukaisessa ja tunnelmallisessa Krapin pajassa.


Tuusulanjärven hyvin vahva kulttuurihistoria oli aistittavissa heti kun tilaan astui ovesta sisälle. Paikallisten taiteilijoiden maalaamat uniikit pöydät saivat huomion herpaantumaan parvelta kantautuvilta kutsuhuudoilta - muu jengi oli kavunnut sinne meitä mattimyöhäisiä odottelemaan. Kuukausittain vaihtuvat taideteokset seinillä kiinnittivät myös katseen välittömästi ylös kiivetessäni.







Tarjoiltu panna cotta oli paikanpäällä työstetty ja lähiseudun tuottajia suosittiin tarjoiluissa muutenkin. Tähän ihastuimme H:n kanssa jo muutama kuukausi sitten, kun yövyimme tunnelmallisessa Krapi hotellissa pajan vieressä.


Kattolamputkin olivat keravalaisen Anu Ek-designin tuotantoa - todella näyttävät! Tunnustan, tällaisesta valaisimesta ryhdyin haaveilemaan itsekin, ja mullapa taitaa olla sille jo täydellinen paikkakin suunniteltuna.


Mahtavaa että Krapin pihapiiri on saanut kokea tällaisen uudistuksen ja varsinkin, kun se on tehty juurikin oikealla tavalla - alueen kulttuurihistoriaa kunnioittaen. Toivottavasti jonakin päivänä Snipe Drivekin pääsee soittelemaan pajan lavalle, sillä ovathan H ja veljensä perustajajäseninä syntyperäisiä Tuusulan poikia.

Kesällä on ihan pakko päästä parvelle siemailemaan viiniä ja kuuntelemaan vaikkapa Sami Saarta? Suosittelen muitakin lämpimästi tsekkaamaan Krapin pajan nettisivuilta tulevien kuukausien artisti tarjontaa, ja lähteä kokemaan tämän uuden kulttuuritilan ainutlaatuista tunnelmaa paikanpäälle.

Eilisestä tapaamisesta jäi kaikinpuolin kiva fiilis ja odotankin, että päästään Kublo-jengin kanssa tapaamaan pian uudestaan. Innostuin tästä uudesta yhteisöstä ihan eri tavalla, kun sain blogitovereille kasvot.

Näissä tunnelmissa on kiva jatkaa kohti saapuvaa viikonloppua!


bloggaaminen

Yhtä juhlaa

19.04

Nyt on pääsiäiset vietelty, ja seuraavaksi onkin aika suunnata katseet kohti alkaneen viikon hulinoita. Tapaan tulevien päivien aikana lukuisia blogimaailman tuttavuuksia (super kivaa!) ja saapuvista tapahtumista mainittakoonkin nyt Keski-Uudenmaan bloggaajien keskiviikkoiset treffit, Lapsimessut sekä Inspiration blog awardsit - joihin ihanainen Demi kutsui mut aveciksi! Olin tosi iloinen ja otettu Demin viestistä, sillä tänä vuonna en harmikseni omaa henkilökohtaista kutsua saanut.

Tilailin (ylläolevia kemuja silmällä pitäen)  Essenceltä vähän uusia meikkejä, ja kuluneen viikonlopun aikana näitä ihania uutukaisia onkin ollut aikaa testailla. Päivittäiseen käyttöön tuosta paketista jäivät mulle allaolevat tuotteet, joista ylivoimaisesti suurin ilostuttaja sekä yllättäjä oli  Lash princess false lash effect mascara. Olenkin tässä läheisilleni viime päivien aikana päivitellyt useasti sitä, kuinka muutama kuukausi sitten päätin satsata "hyvään ripsariin" ja kuinka harmikseni jouduin pahanpäiväisesti pettymään. Tämä Essencen edullinen ripsari siis todella positiivisesti hämmästytti ja voin rehellisesti sanoa, että päihitti mennen tullen kymmeniä euroja kalliimman haastajansa. Loistotuote, joka kestää ainakin mun käytössäni oikein kivasti iltaan asti!


Ruskea Smokey eyes-setti toimii kauniisti arjessa, ja juhlapäivinä silmät onkin sitten kiva meikata astetta verran tummemmiksi mustalla setillä. Mun omat ripset ovat olleet vuoden alussa irronneiden pidennyksien vuoksi aika lyhykäiset, mutta näiden uusien meikkien ansioista sain silmiini taas kaivattua säihkettä !


Näillä tuotteilla selviän loistavasti ainakin tovin  tästä eteenpäin sekä arjessa että juhlassa, ja viikonlopuksi aionkin treenata täydellisen mustan smokey eyes-meikin silmäluomilleni. En ole juurikaan sellaisia aikaisemmin harrastanut.



Onko Essence lukijoille tuttu tuotesarja? Entäpäs löytyykö teiltä omia suosikkeja tuotteiden joukosta? Itse haaveilen vielä saavani kätösiini tuon paljon puhutun Prismatic Rainbow glow-highlihterin , joka herättää blogimaailmassa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Oman pitäjän liikkeistä tuo tuote on toistaiseksi lopussa, eli kysyntää sille on selvästi ollut.

Jatkan testailua muiden meikkien kohdalla, ja palailen instan puolella sitten tunnelmieni pariin.

Keväistä alkanutta viikkoa kaikille!

* Meikit saatu Why not pr Oy:n kautta *

Lapsuusmuistoja

Pääsiäismysteeri

20.35

Pahoittelen kuvien laatua tässä postauksessa, mutta joskus on vaan pakko julkaista vähän huonolaatuisempaakin materiaalia kun valinnanvaraa ei ole. Siispä suoraan aiheeseen..

Olen joka vuosi julkaissut pääsiäisen aikaan Facebookissa tämän alla näkyvän kuvan minusta ja veljestäni. Se on otettu joskus 90-luvun alussa vanhassa kodissamme, jossa itse vietin 10 ensimmäistä elinvuottani. Tästä kuvasta on tullut yleinen vitsi ja joka vuosi se jaksaa huvittaa - ainakin meitä asianosaisia. Ikäeroa meillä kun on 9 vuotta.

No mutta, tämä kuva on vuosikymmenien ajan näyttäytynyt meille ihan normaalina otoksena, kunnes tänään mun veljeni bongasi kuvasta jotain todella hämmentävää..

Takaikkunassa näkyy tyttölapsen hahmo.


Tuossa seuraavassa kuvassa hahmo on näkyvissä paremmin ja voin käsi sydämellä todistaa, että tyttö todella löytyy alkuperäisestäkin versiosta,  sillä tarkistin asian tänään vanhempien valokuva-albumista.


Olemme tänään pohdiskelleet päämme puhki, että kuka tuo tyttölapsi voisi olla, mutta emme löydä kysymykselle vastausta. Tuohon aikaan minä olin jengistä pienin ja vaikka kyseessä olisi joku mun kavereista, hän mitä todennäköisimmin olisi tuossa meidän vieressämme trullina nököttömässä. Tuo neiti ikkunassa ei ole pukeutunut pääsiäisnoidaksi..

..siispä aikamoinen pääsiäismysteeri on tämä. Kiehtova ja kivasti karmaiseva.

Ja tiedättekö mikä tästä tekee taianomaista? Viime kesänä kun kävelimme tuon talon ohi lasten kanssa ja kerroin heille että se on mun lapsuudenkotini, totesi Piippis topakasti:

"Se on kummitustalo!"

Aikanaan haaveilin, että jonakin päivänä ostan lapsuudenkotini takaisin meidän haltuumme. Voin tässä vaiheessa kuitenkin todeta, että pikkuhiljaa nämä haaveet alkavat jäädä taka-alalle.. Heh.

Toisaalta, tuossa talossa meidän ympärillämme oli myös paljon varjelusta. Esimerkkinä kerrottakoon vaikkapa siitä, kun isosiskoni sekä isoveljeni kiipesivät talon katolle ja saivat kokonaisen mehiläispesän verran raitapukuisia öttiäisiä seurakseen. Veljeäni pisti 18 ampiaista ja siskoani ei yksikään. Pysyivät kaikesta huolimatta katolla kumpikin ja selvisivät säikähdyksellä tapahtuneesta. Jälkeenpäin lääkäri totesi vain että jos veljeni olisi ollut vähänkään yliherkkä ampiaisille, olisi hengenlähtö ollut hyvin todennäköistä.

Tällaista tänään.

Kummitusjuttujako? ;)

Blogiyhteistyö

Yo Zen ja poikaset

14.53

"Äiti, miten tässä on yhtäkkiä näin lämmintä?", kysyi keskimmäiseni kun jäätelöä auringonpaisteessa terassilla nautiskeli.

Niin ajatella että talvi on ohi, ja kesä häämöttää ihan kulman takana - mahtavaa! Ja vaikka nyt puhutaankin kylmästä rintamasta, niin turhapa siitä on huolestua sillä se on vaan ohimenevää.

Siispä päätimme lähteä ulos fiilistelemään aurinkoa uusissa kevätvaatteeissa , ja löydettiin kotipitäjästä ihan huikean kiva uusi puistokin - metsän laidalta


Sain kunnian päästä tekemään yhteistyötä Yo Zen designin (linkin takana yrityksestä paljon mielenkiintoista infoa), suomalaisen koru sekä lastenvaateyrityksen kanssa ja tässäpä muutama otos kyseisen merkin ihanuuksista meidän ipanoiden yllä. Yo Zen lanseerasi äskettäin lastenvaatemalliston , joka on tosi tyylikäs ja ajaton kaikessa yksinkertaisuudessaan. Sopii arkeen sekä juhlaan mainiosti! Kun ensimmäistä kertaa kuulin tästä saapuvasta mallistosta, päätin siltä istumalta, että tulen omilleni tunikat ja leggarit hommaamaan.


Henkilökohtainen rakkauteni kyseistä yritystä kohtaan leimahti jo pari vuotta sitten, kun ensimmäistä kertaa sain Järvenpään Vaatepuussa kätösiini nämä Origami joutsen korvakorut. Olen useita kertoja lainannut nuo kaunokaiset, ja tammikuussa sitten ostinkin valkoisena nämä samaiset korvikset ihan vain itselleni.  

Eilen koruvarastoni sai täydennystä näistä ihanuuksista.


Mä en ole koskaan ollut innostunut yhdestä tietystä vaatemerkistä lastenvaatteiden saralla ja Yo Zenin mallisto on ensimmäinen, joka todella kolahti. Se on sopivasti sekä äidin että lasten näköinen - ja mikä parasta, kotimainen. Näitä vaatteita saa siis ihastella mun instassa ja blogissa myöhemminkin ;)

Suosituimmat

Facebook

Instagram