Myrskyinen Antin-päivä kuvina

20.38


Facebookin 47-palasta tykkääjät tämän kuvan ovatkin jo nähneet. Aamulla täystuho veti lattialle kaiken, mihin pikkukätöset vaan ylettyivät. Koiramenopelillä pääsee jo näppärästi eteenpäin ja näin siinä sitten käy.




No, iso satsi Take-away sushia lounaaksi ravitsi mieltä ja ruumista. 




Pikkuveli on rakastunut Brio-mursuunsa ja nukkuukin söpösti se kainalossa. Pirpanalle pupuversio toimii parhaiten ja aina illalla sänkyyn maate mennessä lastenhuoneesta kuulu kaiken muun mölinän ohella "Pu. Pu. Pu. Pu.."

Tämä jääköön lyhyeksi päivitykseksi nimittän meillä on vähän pattitilanne tytön kanssa täällä käynnissä. Ei meinaa nukahtaa ja hain hetkeksi tuohon potalle istumaan sillä selvästi häntä taas vaivaa nämä jo tutuksi tulleet kakkavaivat. Viikon verran niiden vaivojen tiimoilta on mennyt tosi mukavasti kyllä. Nyt taas vähän tökkii. Kirjaimellisesti. 

Ja kolme viimeisintä yötä on tyttö herännyt tasan 01:30 kukkumaan. Onko nyt täysikuu vai mikä juttu tää on?

Ihanata viikonloppua rakkaat lukijat!

Arkistojen aarteita

0.18


Löysin taas yhden. Miten pieni olikaan mun menninkäinen tuolloin. Niin uusi ja niin salaperäinen. Tuhannen rakas.



Murinaa

Vaikea vuorokausi

20.33

Saaks olla hetken aikaa vähän negatiivisempi. Viimeiset 24 h ovat olleet aikaslailla normieloa hankalampia ja suurimmat syyt siihet ovat mitä ilmeisemmin a. Pirpanan puhkeavat kulmurit ylhäällä sekä b. Viimeyönä alkanut flunssa tytöllä. Noin yhden aikaan yöllä hän heräsi kun aamulla konsanaan eikä millään suostunut enää unille. 3 tuntia me valvottiin koko konkkaronkka, tai ainakin melkein koko konkkaronkka sillä pienin ei onneksemme häiriintynyt öisistä tsembaloista. Välillä neiti huusi kurkku suorana, sitten rauhoittui hetkeksi keräilemään taas voimia seuraavaan huutokonserttoon ja sitä rataa..  Lopuksi saatiin Piippis vellillä tainnutettua. Niin ja supon annoin. Uskoisin sen olleen paras veto kaikista.

Kauhujen yöstä selvittiin ja päivä oikeastaan menikin sitten paremmin, siihen asti kunnes ilta saapui taasen. Huomasin tytöstä että nyt alkaa posket helottaa siihen malliin notta kuumehan se taitaa nousta niin. Ei muuta kun panadolia ja unten maille. Äidin tärykalvot koki jälleen kovia mutta silittelemällä ja laulun voimalla pieni sitten vihdoin nukahti. Tilanteesta teki hankalan se, että tuo kaikista pienin sitten olohuoneessa kaipasi äidin syliä ihan yhtälailla kun Piippiskin. Juoksin ees taas lastenhuoneen ja olkkarin väliä siinä jonninaikaa. Välillä istuin sohvalle hetkeksi kasaamaan hermoja ja sitten taas meno jatkui. 

Uskomatonta mutta totta, kumpikin nukkuu nyt. Kiitos tärisevän babysitterin. 
Tällaiset erityisillat on rankkoja silloin kun H on iltavuorossa ja mä sitten kolmisin näiden tyypperöisten kanssa täällä näin. Kotiin H ilmestyy vasta puoliltaöin ja siihen asti on selvittävä jotenkin päin. No jos jotain hyvääkin niin nyt mulla on kyllä aika vahva Äiti-fiilis. 

Nyt mä vaan toivon koko sydämeni pohjasta että Piippis selviää vähällä tästä taudista. On aika surkea näky kun muutenkin ahtaat röörit on ihan tukossa ja silmät valuu aivan norona.  No, reipas sairastaja hän on taas ollut muuten. Syönyt hyvin ja iloisella mielellä on pysynyt. Uniaika, tarkemmin sanottuna nukahtaminen on se kaikista vaikein aika.

Niistäjä sai aikaan tänään huikeat kikatuskohtaukset jokakerta kun sitä jouduin käyttämään. Kutitti vissiin kivasti nenussa. Kumpikin siinä sitten loppupeleissä kikateltiin.

Eilen loppui sitten taas yksi vaihe mun elämässäni, nimittäin imetys. Se vaan loppui. Poika ei jostainsyystä enää juurikaan huolinut hanatuotteita ja minä sitten päätin että nyt ei enää taistella kun ei kerta luonnostaan toimi mokoma touhu. Pirpanahan oli ihan täysin tissitakiainen ekat 7 kk. Ei puhettakaan että olisi pulloa huolinut. 
Mutta kuitenkin, tämäkin asia on vähän vetässyt mielen apaattiseksi. Olisin mielelläni vielä jatkanut mutta tää nyt vaan meni näin. Neuvolassa jo sanoivat että voidaan aloittaa soseet koska vain tuon jässin kanssa sillä on niin iso köriläs ettei meinaa nälkä pysyä pelkällä maidolla enää loitolla ja painokin on hilppasen alakäyrillä edennyt viimeaikoina. Tänään annoin sitten vähän mangoa maistiaiseksi. Olisi syönyt enemmänkin mutta aloitellaan nyt kuitenkin rauhalliseen tahtiin. 
Meidän jättiläisvauva
:)

Ihanasti nuo sisarukset toisiansa tuijottelevat ja hymyilevät suloisesti toisillensa. Ja voi sitä pusujen määrää! Pirpana on vetäissyt ihan överiksi tuon suukottelun suhteen mutta mikä sen söötimpää. Hyvä on pienen miehenalun oppia ottamaan prinsessoilta pusuja vastaan heti alusta alkaen.

No joo, tällainen päivitys tälläkertaa. Onneksi viikonloppu tulee taas ja jos Piippis siihen mennessä paranee, niin lauantai aamupäivää vietetään Eiran Aula-kodin joulumyyjäisissä. Suosittelen muillekkin!


Keikalla

Söpöä & herkkää

21.25

Child Photoshoot / Lapsikuvaus © Markku Kantanen 2012



 Mä en nyt vaan raaski olla laittamatta näitä kuvia tänne blogiin ja sitäpaitsi, näistähän on maksettu joten nyt sitten käytetään niitä koko rahan edestä! Tämän päivityksen lisukkeena olevat kuvat on otettu ihan ensimmäisenä ja tyttö vähän meinasi alkuun ujostella. Yllättävän hyvin onnistuivat kuitenkin. 

Nyt mulle iski kauhea kiusaus tilata kuvaajalta uusi aika ja käydä räpsäsemässä sisaruksista jotain samantyyppista ihanaa. Ja sitten tehdä onnistuneimmasta otoksesta iiiiiso taulu makkarin seinälle niin, jotta heti aamulla kun saan rähmäiset silmäni auki, näen omat hippuseni ensimmäiseksi ja pelastan mahdollisen huonon päivän. 

Fröbelin palikoiden keikasta motivoituneena, olen kovasti alkanut metsästämään mahdollisia seuraavia lastenhippaloita Pirpanan (ja myös vanhempien) iloksi.  Musiikin tuoma riemu on tällähetkellä meidän pikkutytön elämässä se kaikista onnellisin riemu. Oli tosi liikuttavaa olla todistamassa sitä. Säikähdin vähän alkuun että miten tuo reissu tulee päättymään sillä ennen keikan alkua Piippis vähän säikkyi vieraiden lasten ääniä. Hää onneksi tottui nopsaa ja kaikki meni loppupeleissä sitten tosi hienosti. 



Child Photoshoot / Lapsikuvaus © Markku Kantanen 2012
Löysin tänään vanhojen kirjojen joukosta Uppo-Nalle ja Merikarhun tytär-nimisen kirjan. Runoihin retkahtaneena bongasin sieltä mainion pätkän ja laitan sen vielä tähän loppuun. Omistan tämän mun kahdelle pienelle spesiaaliystävälle sekä sitten niille vähän isommillekkin ystäville ja rakkaille.

Tämä toinen odotus oli mulle fyysisesti aika rankkaa aikaa enkä juurikaan jaksanut noin puolenvälin jälkeen touhuta yhtään mitään ylimääräistä. Kaikki energia meni rempasta, muutosta ja noin ylipäätänsäkin ihan arjesta selviytymiseen. Nyt kun sektiohaava on hyvin parantunut ja elo näiden kahden pienen kanssa on alkanut tasoittumaan, on siis myös ystävien merkitys korostunut A-K:n elämässä entisestään. Ihanaa kun on ollut taas vähän voimia ja aikaa tavata rakkaita noin niinkun perheen ulkopuoleltakin. Iso kiitos isovanhemmille siitä.

Hyvät fiilikset.

 Siispä.. ystäville!






"Ystävyyden vainiolla
kulkemassa kaksi.
Kuluu hetki, kuluu toinen
yhä rakkaammaksi
ystäväni silloin käy;
Ja ystävyyden taivaalla
ei hattaraakaan näy.
Samaan piiriin mahtuu toki
ystävystä monta,
kolme jopa kymmenen
-ei liene mahdotonta.

Kun uskoo omasta ystävästään
aina vain pelkkää hyvää,
niin ystävyyden pelto möyhentyy
ja kantaa pian jyvää.
Ilomielin poimin näitä
ystävyyden tähkäpäitä."

-Uppo Nalle

Yksi vielä.

20.57

Child Photoshoot / Lapsikuvaus © Markku Kantanen 2012

Pirpana kiittää ihanista kommenteista :)

Mä olen tänään ollut luonnollisesti ihan lumoissani näistä otoksista. Tämän jälkeen omat kuvat tuntuu entistä huonolaatuisimmilta mutta nyt on hyvät motivaatiot alkaa ihan oikeasti harjoittelemaan vaikkapa järkkärillä kuvaamista.

Onneksi malli on mitä mainioin.

Kun mä katson näitä kuvia, aivan järjettömän hyvä tunne valtaa äidin sydämen. Se on niin onnellinen, ihana pieni tyttö tuo minun aarteeni.



Aurinkoinen

8.04

Child Photoshoot / Lapsikuvaus © Markku Kantanen 2012

Child Photoshoot / Lapsikuvaus © Markku Kantanen 2012


Downiaiset

Fröbelin palikat

20.26

Oltiin Lumossa Vantaalla tapaamassa ihania vertaistovereita ja samalla päästiin sitten fiilistelemään Fröbelin palikoita... ja niitähän todella sitten fiilisteltiinkin. Etukäteen jänskäsin kun tiesin että keikka menee päiväunien kanssa päällekkäin mutta musiikin alkaessa, unohtui väsymys ja alkoi vauhdikas husiminen sekä taputus! Autossa uni tulikin sitten ja jatkui vielä mummolaan saavuttaessa. Tässä vielä musiikin tuomaa riemua valokuviin ikuistettuna..





Tänään tapahtui hassu juttu. Jätin tuossa hetki sitten tytön olkkarin lattialle istumaan ja kun palasin takaisin, oli tyyppi masullaan lattialla. Ilmeisesti tuo meidän taituri vetäs itsensä spagaatin kautta makuuasentoon. Näitä spagaatteja saatiin ihastella loppuillasta enemmänkin. Jännä nähdä mitä fyssari huomenna sanoo asiasta.. ;) Tuskin riemastuu sillä tuohan ei ole se oikeaoppinen tapa ollenkaan.

Loppuun vielä video konsertista.


Ja downiaisille tiedoksi, oli mukava tavata pitkästä aikaa vanhoja sekä uusiakin kavereita! 

Rakkautta

Memories

23.33

 Jotkut asiat ehkä ovat pyhiä joo mutta heti kun näin tän kuvan mulle tuli tunne että tämä on vaan näytettävä muillekkin. Tyhjensin puhelimen muistia ja sieltä löytyi tämä huonolaatuinen, mutta sitäkin kallisarvoisempi otos. Noin se mokoma meni ja kosasi minuu kolmisen vuotta taaksepäin. Jääkaappimagneeteilla. 

Palasin aikaan ennen lapsia. Vaikka olin onnellinen tuolloin, on mulla nyt kaikki mitä elämältä olen toivonut ja vähän enemmänkin.


Fysioterapia

3 yötä..

20.42



..Fröbelin Palikoiden konserttiin on.  Tehtiin tänään perhereissu Tikkurilaan ja käytiin hakemassa liput isille, äidille ja Pirpanalle. Pikkuveli jää mummin sekä papan hellään huomaan tuon konsertin ajaksi. Alunperin oli tarkoitus kyllä ottaa jässikin mukaan mutta lopullinen ratkaisu on nyt sitten tämä ja varmaan hyvä niin. Sitäpaitsi on ihan kivaa antaa välillä Pirpanalle meidän vanhempien täydellinen huomio, se kun on aika harvinaista näinä aikoina.

Mun päivityksistä on varmaan ehkä voinut aistia pientä syysväsyä ja tästä syystä iltaisin on kirjoittelut jääneet vähän vähemmälle. Iltaisin kun saadaan tuo kaikista pieninkin tainnutettua, olen ihan totaalisen valmista kauraa ja kaikista parasta seuraa silloin mulle on oma sänky, peitto sekä tyyny. Noh, appiukko muistutti eilen että kevätpäiväntasaukseen on enää kuukausi aikaa joten yrittäkäämme jaksaa nyt vain.

Mulla oli muuten tänään aamupäivällä aika söpö "Nanny" auttamassa vauvojen päiväunen vahtimisessa.. Taiga-tyttö parkkeeraa aina lasten läheisyyteen ja se tuskin on vahinko.


Eilinen fysioterapia tosiaan meni taas kivasti ja kuulemma koskaan ei ole näin reipasta asiakasta meidän terapeutilla ollutkaan. Hän myös ehdotti että josko Pirpana olisi voinut jäädä sinne parantamaan työhyvinvointia, sulostuttamaan sekä tekemään toimistohommia mutta en mä sitten suostunut ;) Paljon on fyssarin mukaan meidän tytössä jämäkkyyttä ja kehuja sateli. Tuo jokaviikkoinen jumppatuokio menee ihan harrastuksesta, sekä tytölle että äidille. Siltikin haaveilen ihan vaan mun omasta harrastuksesta eli tanssitunneista mutta H:n kolmivuorotyö meinaa vähän jarrutella niitä haaveita. Katsotaan nyt josko jotain keksittäis ja mä pääsisin sulattelemaan raskauden aikaisia pois musiikin tahdissa.

Fysioterapiasta vielä: Vähän kyllä harmittaa se, että tuo fyssari tulee vaihtumaan sikälimikäli Kela myöntää meille vammaisavustusta. Tuon avustuksen myötä terapiat siirtyy yksityiselle puolelle mutta kuulemma tämä seuraava jumppari on myös eri taitava pakkaus. Hänellä on paljon kokemusta ds-lapsista ja oikein odottaa jo että pääsee Pirpanan tapaamaan. Toivotaan että tyttö tykkää hänestä yhtä paljon kun tästä nykyisestä. Eiköhän.

Jostain syystä lastenhuoneesta kuuluu nyt levotonta huutelua eikä uni meinaa murulle tulla. Käytin potallakin kun kuulostaa vähän kakkahommilta ja vähän tuo sai tikistettyäkin mutta siihen se sitten jäikin. Kurjaa että nämä samat ongelmat jatkuu yhä mutta siltikin täytyy osata olla kiitollinen että ovat toistaiseksi ainakin ne ainoat ongelmat. 

Nyt rauhoittui. Ja mitä?! Poikakin nukkuu! Mulla on omaa aikaa eli mä lähden nyt keittämään teetä.

1,5 vuotta sitten..

20.25

..syntyi mun kaunokaiseni maailmaan. Onneksi tuo meidän aurinko perheeseen tulla tupsahti sillä tämä marraskuu meinaa noin muuten vetäistä mielen välillä vähän synkähköksi. Piippis saa suupielet hymyyn  tsiljoona kertaa päivässä. Puolitoistavuotias aarre on hän.


Marraskuun synkkyyteen on myös Järvenpään kaupunki keksinyt suht toimivaakin helpotusta. Tuo allaoleva puu sai leuat loksahtamaan auki tänäaamuna kun mentiin typsykän kanssa fysioterapiaan. Oli kohtalaisen vaikuttava ilmestys aamun pimeydessä. Autosta otettu kuva ei anna kunniaa oikealle valoteokselle.


Mun on nyt kyllä pakko mennä nukkumaan. Huomenna lisää tämänpäiväisestä fyssarireissusta.


Kuvauksissa

Leikki

18.42

Pirpanan lempparileikki tällähetkellä näyttää tältä..


Ja se jatkuu niin kauan kunnes lattia näyttää tältä..


Jokainen lelu, yksi kerrallaan lennätetään siis mahdollisimman kauas. Tämänsorttisen puuhastelun parissa aikaa saadaan kulumaan niin paljon kun vaan tarvetta on.



Mummi laittoi tänään tytön hiukset nätisti ja prinsessa jopa antoi tuon frisyyrin olla kiitettävän aikaa. Meidän lauantaiset studiosessarit meni tosi hyvin ja oon satavarma että loppuviikosta mun sähköpostiin tupsahtaa tosi suloisia kuvia ja paljon. Me vanhemmat tuossa tehtiin varmaan suurin työ kun piti kameran takana hölmöillä ja pöllöillä niin että hiki virtasi. Piippis vaan paistatteli, viihtyi sekä näytti ihanalta.
:)

Downin syndrooma

Tarina

21.37

Tapasin tuttavan häissä muutama viikko taaksepäin viehättävän naisihmisen. Eilen sain häneltä todella liikuttavan viestin. Luin tuon viestin kerta toisensa jälkeen ja jokakerta se sai kyyneleet valumaan mun poskilleni ja samaanaikaan hymyn korviin asti. Luin sen myös H:lle ja yhdessä todettiin että tuo kertomus jäi vaan pyörimään päähän, hyvällä ja liikuttavalla tavalla.


Kysyin luvan tuolta uudelta tuttavuudelta, josko saisin kirjoittaa asiasta vähän tänne blogiin ja jakaa hänen tarinaansa, sillä koen että juuri näitä stooreja meidän jokaisen tulisi kuulla enemmän. Sain luvan.

Hän kertoi minulle eläneensä down-lasten parissa sillä hänen vanhempansa toimivat tukiperheenä kehitysvammaisten lasten perheille. Sain kuulla erään down-tytön elämästä ja se oli jollaintavalla todella kaunis tarina. Lainaan suoraan muutaman kohdan tuosta viestistä.

"Mulla on L:sta ihanat muistot. Hän oli kuin pikkusisko. En ajatellut häntä ikinä pienennä mitenkään "epänormaaliksi" .. hän oli ihan tavallisen ärsyttävä pikkusisko=) Ihana sellainen."

"L sairastui leukemiaan kun hän oli 9-vuotias."

L oli masentavan osaston valopilkku. Lapsetkin masentuvat usein kun sairastuvat syöpään. Paitsi L. Tuo yksi lisä kromosomi, "ilon kromosomi" piristi koko osastoa. L piti myös osaston henkilökunnan toiveikkaana ja auttoi kaikkia jaksamaan raskaassa ympäristössä."

"Viimeisenä iltana L maalasi taulua. hän maalasi siihen taivaan. Samalla lausui rukousta, jossa kävi läpi kaikki rakkaat ihmiset. Viimeiseksi hän lausui " ja, jumala, paranna minut" Seuraavana iltapäivänä L oli parantunut. Päässyt taivaaseen."

No, mä taas täällä tihrustan. Pirpana sai eilen paljon suukkoja. Tajusin että nyt jos koska on elettävä hetkessä ja niinhän sen tulisi olla aina elämässä. Nyt loppuu kaikki turhat murheet tyttöön liittyen. Kehityksessä kaikki mitä tapahtuu on plussaa mutta mitään odotuksia sen kummemmin en hänen kehitykselleen aseta. Tyttö on kultaa juuri tuollaisena ja onnellisin asia maailmassa on se että me saadaan olla ja elää tuon ihanuuden viehättävässä seurassa, nyt ja tulevassa. Pikkuvelikin saa tässä samalla kultaakin kalliimman kasvatuksen kaupan päälle, ainakin siinä mitä asenteisiin tulee. 

Tuossa ihanassa viestissä jonka sain, onnellisimmaksi teki se tunne joka kirjoituksesta välittyi. Nämä extrakromosomilla varustetut olivat jättäneet syvän ja pysyvän,  kauniin jäljen kirjoittajan sydämeen.  Se vaan on niin. Jokaiselle sitä epäilevälle sanon, tervetuloa vaikka meille kupposelle. 

Kiitos L.L viestistä ja luvasta saada jakaa sun tarinasi osittain täällä mun blogissa. Niinkun jo totesinkin, sulla on etuoikeus saada pitää nämä kertomasi ihmiset muistoissasi sekä sydämessäsi. 

<3


joulu

Pikkujoulutonttu

18.28




Eilen me sitten leivottiin ihan niinkun uhosin edellisessä postauksessa. Hieno talo tuli vaan en tajunnut oottaa siitä kuvaa mutta kerkiäähän tuon myöhemminkin. Talo jäi mummia sekä pappaa ihastuttamaan. Huomenna mukelot meneekin sinne yökylään kun me vanhemmat otetaan vähän omaa aikaa.  

Mutta tärkein, nyt se osaa juoda itse jo hienosti mukista! Niin hienosti että ei meinannut malttaa lopettaa imemistä vaikka maidot oli juotu jo ajat sitten. Iso tyttö siitä kasvaa näköjään väkisinkin :)


Ja sitten pikku paljastus huomisesta. Lähdetään aamupäivällä Pirpanan kanssa Helsinkiin kuvauksiin. Tytöstä napataan pari kuvaa mallitoimiston nettisivuille.  Jännä nähdä miten yhteistyö vieraan valokuvaajan ja tytön välillä toimii..  Eiköhän ihan kivasti.

Kivaa viikonloppua!
<3

joulu

Kvaakku

20.37


Voi iloa ja riemua! Onpahan tuonut monelle pienelle iloa tuo ankka ja nyt viimeisimpänä meidän Piippikselle sitten. 


Tänään lähdin lasten kanssa mummin ja papan luokse kylään kun H lähti iltavuoroon ja siellähän meidän ilta sitten vierähtikin mukavasti. Ylläolevan kuvan räpsäsi Pirpanan ihana serkkutyttö.

Nyt mä tässä kirjoittelen samalla kun odotan että lapset nukahtaisivat. Tytön huoneessa on jo lupaavan hiljaista mutta pojan ähellys tavoittaa vielä olohuoneen. Kolmena viimeisimpänä iltana olen yllättänyt itseni pähkäilemästä, miten voi olla että tämä lasten unille laittaminen onkaan nykyään näin helppo nakki?! Pessimisti saattaisi ajatella että tää on nyt vaan tyyntä myrskyn edellä  mutta ei, me ei nyt sellaisia ajatella :) Mulla on vaan yksinkertaisesti superkiltit mukulat.

Joulu on tullut meidän kotiin. Ostin tänään uusia koristeita ja huomenna me tehdään piparkakkutalo, jonka tekoon Pirpana pääsee tietysti osallistumaan.

Nyt nukkuvat he, äidin onnenhippuset..

Fysioterapia

Fysioterapiassa

16.46





Tosi mukavasti meni tämänpäiväinen vaikka etukäteen äiti vähän jännittikin. Edellinen fysioterapeutin tapaaminen Rinnekodissa kun ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Silloin nimittäin päiväuniaika oli mennyt ohi jo ajat sitten eikä tyttö jaksanut olla enää juurikaan yhteistyökykyinen. Onneksi tänään kuitenkin oli toisin ja Pirpana oli niin ihastuksissaan uudesta fyssarista että häntä sitten piti kesken jumppatuokion alkaa ihan suukottelemaan poskelle. Eikä muuten riittänyt yksi kerta ei. Ainakin viisi pusua tyttö tätöselle antoi. 

Saatiin paljon hyviä ohjeita joiden avulla voidaan jumpata tyttöä täällä kotosallakin ja mikä parasta, homma jatkuu ensiviikolla Vanhankylänniemessä. Oli kiva huomata että tyttö ihan oikeasti tykkäsi tuosta fysioterapiahetkestä ja toivotaan että näin tulee jatkossakin olemaan. Fyssari oli tosiaan mahtava joten ihan ansaittuja olivat nuo Piippiksen suukot. Tosi kannustava ja positiivinen tapaus. Lisää sellaisia kiitos!

Mun tyttöni oli tänään taas niin suloinen ja reipas. Sain jälleen kerran olla se onnellinen, ylpeä äiti.




Neuvolassa

Uusi lelu

14.10


Ostettiin tosiaan iPad ja ehkäpä suurin syy sen hankkimiseen oli Pirpana. Nyt sitten vihdoin saatiin aikaiseksi ladata siihen hälle sopivia applikaatioitakin ja Piippis tosiaan viihtyy jo nyt niiden parissa hienosti. Varsinkin tuo eläinsovellus jossa esiintyy siis eläinten kuvia ja ääniä, on erityisen mieluinen. Tyttö osaa itse vaihdella kuvia ja on aivan fiiliksissä jo tutuiksi tulleista äänistä. "Muu!" kajahtaa  hienosti tytön omastakin suusta.

Allekirjoittanut sairastaa jo neljättä päivää. Eilen illalla nousi kunnolla kuume ja tänään olo on ollut tosi kurja. Kurkku on hiekkapaperia. Sormet ristissä olen tässä ollut että lapset pysyisivät terveinä. Aikuisellekkin tosi kenkku tauti tämä. 

Neuvolaan oli kuitenkin aamulla pakko jaksaa lähteä kun pikkuveli sai ekat lihakseen pistettävät rokotukset. Reippaasti otti ne vastaan ja nyt katsotaan että nouseeko pienelle kuumetta vaiko ei. Toistaiseksi on ihan tyytyväinen ollut.  

"Virkeä, tyytyväisen oloinen poika. Seurailee ympäristöään tarkkaavaisesti. Hymyilee vastavuoroisesti. Kehitys ikätasoista. Heijasteet hiljalleen sammumassa. Aukile ok. Kiinteitä voi alkaa maistamaan jos syöttöväli tihenee. Kasvun osalta näyttää hyvälle."

Kehitys ikätasoista. Se on meille täysin uusi termi neuvolakortissa ;) Pituus etenee poitsulla yläkäyrillä (mikä edelleen jaksaa meitä taskukokoisia vanhempia ihmetyttää), ja paino oli vähän tipahtanut tuossa käyrällä. Huolissani en jaksa olla. Poika syö tosi hyvin. Ehkä me pikkuhiljaa kohta kuitenkin aloitetaan soseiden maistelu. Viikon parin päästä.

Huomenna on ensimmäinen ihan oikea fyssarikäynti meidän tytöllä. Tosi into piukalla odotellaan sitä ja muutenkin tulevia viikkoja sekä kuukausia. On jännä nähdä miten nopsaa tyttö alkaa oppimaan uusia, motorisia taitoja. Nyt parin viimepäivän aikana on alkanut lattialla istuessaan pyörimään ja tänään havaittiin jo vähän peppukiitoakin eli eteenpäin meni muutaman sentin verran. Siitä se lähtee :)

Uusia viittomia on tullut kuvioihin mukaan. "Hevonen" ja "Possu". En olisi ihan heti uskonut että oppii tuon hevosen sillä se on mun mielestä noin pikkuiselle aika haastavakin oppia mutta nopeasti se sieltä tuli kuitenkin. Hyvä Piippis!

Väsyttää

Väsynyt meininki

21.49


Huvitti kun selasin puhelimellani otettuja viimeaikaisia kuvia. Nämä eivät edes olleet ainoat unikuvat eli ei kai tässä muuta voi kun todeta että talvi tekee tuloaan. Sen kunniaksi piipahdin tänään paikallisessa Citymarketissa ja ostin kaksi kerää turkoosia lankaa sekä uudet virkkuukoukut. Pipot pienille ja jos aikaa sekä puhtia riittää, myös isoille moiset tekaisen.

Kello on kymmenen ja mulla on itsetehdyt lihapullat uunissa! Minustakin siis löytynee piirun verran kotiäitimatskua?

Suunniteltiin H:n kanssa että lähdettäis lauantaina Helsinkiin perheen kesken brunssille vähän niinkun isänpäivänkin kunniaksi. Vinkit lapsiystävällisistä moisista siis otetaan lämpimästi vastaan!

Hyvää yötä tyypit <3

Runo

17.52




"Kun lapseni syntyi, asetit harteilleni kivisen viitan, raskaan kuin kuu, polttavan kuin laava. Kohtuni lapsi ei koskaan kasvaisi omillaan elämän virtaan. Unohdin pian viittani painon, teit minut vahvaksi, muurinsärkijäksi." 
-Anne Waldén

Downiaiset

Oksuntuoksuinen tiistai-ilta

19.33


Pirpana käytti tilaisuuden hyväkseen tänään ja nyysi pikkuveljen tutin tämän uinuessa olohuoneessa. Aika velmu. En tiedä sitten oliko järjen fiksu veto sillä pikkuveli lennätti kaaressa aika valtaisat oksut tuossa muutama tunti sitten. Ihan kunnon oksennus tuli ja poika oli ilmiselvästi itsekkin vähän hämmästynyt moisesta ilmiöstä kun tavaraa lensi nokastakin. Tämän jälkeen tyyppi nukahti melkeinpä välittömästi ja mä olin satavarma että nyt tuo jokatalvinen kirous on saapunut meidänkin seinien sisälle. Äsken syötin pikkutyypin ja toistaiseksi ovat maidot pysyneet sisällä. Tiedä sitten mistä tuossa oli kyse mutta mikään perus puklu tuo rykäys ei ollut.  Tarkkailemme asiaa.

Tänään multa on haettu paljon Pirpanan vanhaa vaatetta pois (pistin myyntiin fb:ssä) ja uskomatonta oli huomata miten vahvasti sitä voi tuntea pieniä vaatekappaleita kohtaan. Piippistä on valokuvattu pienen ikänsä aikana kohtalaisen paljon ja ehkä juuri siksi jotkut tietyt vaatteet ovat harvinaisen lähellä sydäntä.  No, onneksi ne kuvat säilyvät. Totesin vain että ihan turha on säilytellä kauheita kasoja lastenvaatteita kun tilaa kaapeissa on muutenkin vähän ja joku toinen pieni ihminen jossain muualla tarvitsee edullista päällepantavaa. Siispä kiertoon lähtivät vaikka se vähän kirpaisikin.

Nyt pitäisi hommata kumpaisellekkin vähän isompaa vaatetta tuolta samaiselta kirpparilta. Pojulle menee jo 68 ja Piippikselle 74-80. On muuten aika huvittavaa että käyttävät samaa vaippakokoa tätä nykyä. Kokoa 4. 

Pirpana on parin viikon aikana alkanut tosi kovasti matkimaan sanoja ja vaikka se nyt ei aina ihan onnistukkaan niin yritys on kovaa. Lopputavut loksahtavat usein kohdalleen :) Potkuttelee myös sellaisella koiravempaimella jo hienosti eteenpäin ja tuo samainen vempain on selvästi tehnyt tosi hyvää tytön jalkojen voimistumiselle. On oppinut ihan eritavalla jalkoja liikuttelemaan. Ensiviikolla fysioterapiaan jes!

Järjestellään vertaisporukalla tapaamista aikuisten kesken. Olen itse mietiskellyt tuota jo pitkään ja nyt se mitä ilmeisimmin vihdoin saadaan toteutumaan. Tämä tekee varmasti monelle äidille sekä isille tosi hyvää kun pääsee kunnolla rupattelemaan asioista, sillä lasten kanssa nyt luonnollisesti aina on omat hulinansa ja kovin intensiivistä keskustelua ei ehdi normitapaamisissa saamaan aikaiseksi. Kovasti odottelen näitä treffejä ja mietittiin että josko samaan iltaan ymppäisi sitten jotain muutakin, vaikka jonkun hyvän keikan kun nyt kerran lapset hoitoon laitetaan jokatapauksessa. Kaksi kärpästä ja niin edelleen.

Loppuun vielä pikku fiilistely. Pirpanan huutelu on rauhoittunut yhä edelleenkin ja se on tosi mahtava juttu. Kokoajan siis vähenemään päin. Liikkuminen tuolla koiramenopelillä sekä leluista kiinnostuminen on tehnyt niiiin hyvää meille kaikille. 




video

Heko heko

21.10

Saanen esitellä.. Pirpanan tekonaurun. Kun meillä aikuisilla on hauskaa ja oikein kovasti naurattaa, tykkää Piippis osallistua ilonpitoon omalla tavallansa. Tämän oppi siis viimeviikolla myös. Hassu pieni tyttö <3 Se vaan saa jokapäivä, uudella tavalla meidät vanhemmat niin hyvälle tuulelle olemalla oma hassu ihana itsensä.


Söpöilyä

Viime viikolla..

19.48





..söpöiltiin Citymarketissa ja saatiin hymy myös tuntemattomien ihmisten kasvoille..





...  ja sitten me opittiin leikkimään itsekseen leluilla, se tottavie on iloinen asia meille kaikille neljälle!




.. Suukotettiin velipoikaa aamuin illoin..




..hän muuten on jo 3 kk "vanha".




.. Juhlittiin perheen (ja varmasti myös koko suvun) ensimmäistä kaupunginvaltuutettua lauantaisella brunssilla. Nam!




.. Vierailtiin myös Tuusulan mummun sekä ukin luona ja viihdyttiin siellä yön yli. 




.. Käytiin sunnuntaina iltakylvyssä ja seuraavana aamuna hiukset oli näin mahtavasti takussa. On muuten yhä edelleen mutta sehän sopii mun peikkotytölleni.

Ja sitten me palattiin kotiin. Onpas hyvä päästä jälleen blogin pariin! Sen huomasin nyt että koukussa olen tähän hommaan. 



Suosituimmat

Facebook

Instagram