Ystävät

Yhdessä

22.00

Ihanaa aikaa tämä Pääsiäinen. Ollaan rampattu nelihenkisen köörimme kanssa paikasta toiseen ja nautiskeltu isovanhempien seurasta. Viimeyö vietettiin tosiaan mun vanhempien luona ja sieltä riennettiin Pääsiäisaterialle H:n vanhempien luokse. Lasten kanssa on kiva käydä kylässä kun nauttivat silminnähden vaihtuvista maisemista. Ovat olleet niin hyväntuulisiakin, että reissaaminen on ollut suht helppoa.

Äiti on välillä vähän kiukutellut mutta on hyvä, että äidille annetaan kiukuttelulupa. Näin lomilla on helpompi purkaa tuntemuksiaan, kun arkisin ei meinaa ehtiä oikein sitäkään tekemään.

Huomenna juhlitaan lapsosten serkkutytön synttäreitä Tuusulan suunnalla ja toivotaan, että viedään juhlapaikalle mukanamme yhtä hyväntuuliset ipanat, kun mitä ovat tähänasti olleet.

Tulevana viikonloppuna H lähtee isänsä kanssa katsomaan Lontooseen futista. Mä vietän sitten niitä jo aikaisemmin mainitsemia omia varpajaisiani ihanaisessa seurassa paljun, saunan ja skumpan merkeissä. On tärkeää saada sillointällöin aikaa ystävienkin seurassa, ilman sitä toista puoliskoa. On hyvä huomata, että ne kaikista rakkaimmat naiset mun elämässäni on ja pysyy vaikka vuodet vievätkin meitä vähän eri suuntaan. On myös mahtavaa nähdä, että vaikka elo on hektistä ja perhe vie suurimman osan ajasta tällähetkellä, jossainvälissä mä ehdin kuitenkin aina sillointällöin löytämään lähelleni myös uusia hienoja tyyppejä.

No mutta, eipä mulla tänään muuta kerrottavaa ole.

Paitsi se, että eilinen saunareissu oli satavarmasti viihdyttävin saunareissu mun tähänastisessa elämässäni, kiitos Pirpanan! Ei olla joulun jälkeen käyty kaikki yhdessä saunassa (syystä että meillä ei ole omaa saunaa tällähetkellä) ja nyt jostain syystä kokoajan ympäristöään ihan uusin silmin tarkkaileva tyttö huomasi, että isi ja äiti ei olekkaan nakuna ihan samanlaisia. Isi oli niin hassu ilmestys että Pirpana nauraa käkätti hälle ihan tosissaan ja äiti käkätti siinä sivussa tytön uskomattoman mahtavalle reaktiolle! Isi kyllä sanoi tytölle, että Ei saa nauraa!, mutta eipä tuo uskonut ;) 

Okei, nyt nukkumaan. Väsyttää aivan mielettömästi!

Mietintää

Kauppareissulla

19.48

Tapahtuipa eilen ihan hölmö juttu, kun kävimme ostamassa pääsiäisen ruokaostokset. Mun vanha lukioaikainen luokka"kaveri" käveli poikaystävänsä kanssa meidän ohi, poikkis kuiskasi jotain tälle mun luokka"kaverille", jonka jälkeen kumpikin kääntyivät katsomaan Pirpanaa. Mun ihmistuntemuksen perusteella siinä ei ollut kyse ihastuksesta vaan katsoivat hyvin omituisella tavalla. Ehkä kuvittelen, ehkä en mutta sen voin vaan todeta, että pahalta musta tuntui jokatapauksessa. Me ei moikattu. 

Olin tosi ärtynyt tapahtuneen jälkeen ja ihailin H:ä siitä syystä, että osasi ottaa tapahtuneen niin lungisti tyyliin "Hei älä nyt ihan oikeasti enää tuhlaa aikaasi noin turhan asian mietiskelyyn.Anna olla!". Okei, kyse ei ollut hänelle tutusta henkilöstä joten ehkä tilanne oli helpompi sulattaa. 

Mua jäi harmittamaan, että en käynyt juttusilla. Ihan ystävällisin mielin. Olisin ihan vaan kysynyt kuulumiset ja antanut tuijottaa ihan luvan kanssa. Olisi saanut vaikka koskeakkin ihan varovasti.

Joskus näitä tulee. Onneksi tosi harvoin, mutta tulee sillointällöin.

Ja toisaalta, jos mä näkisin jotain noin ihastuttavaa kun tyyppi kuvassa, ihan varmasti tuijottaisin. Hyvällä saakin. Pahalla ei saa.


No mutta eipä tuosta sen enempää. Toivotaan että olen tosi väärässä.

Käytiin tänään ulkoilemassa Tuusulanjärven jäällä. Tarkoitus oli treffata kavereita ja käydä paistamassa makkaraa jossain, mutta meitin suunnitelmat ei menneet ihan putkeen. Jäällä oli nääs muutakin porukkaa ja Pirpana ei suostunut nukkumaan päikkäreitä ihmisten hulinassa. Poistuimme ulkoilureitiltä rauhallisimmille poluille. Kaverit päästettiin jatkamaan matkaansa toiseen suuntaan. Hyvä yritys perhe Who mutta joku toinen kerta sitten! Tällaista tää on lasten kanssa aina välillä. 

Toverit, oli silti kiva nähdä ihan pikaisesti!
:)

Kirkon portailla. Noiden ovien takana jännitin pari vuotta sitten aika lujasti.

Tehtiin myös ex tempore-reissu mummun,ukin ja E:n luokse. Grillattiin makkarat sekä nakit siellä sitten.

Tänään sai työnnellä rattaita kuivalla asfaltilla. Se jos mikä on iso lupaus saapuvasta keväästä ja kesästä.  Ja tuntuipa muuten mukavalta!







Kehityn

Taitava.

16.19


Tänään mä opin sanomaan "ipu" eli tipu. Mä yllätin äidin uudella viittomalla joka on "mummo". Sanoin myös ensimmäisen kerran oikein sanan "pupu".  Suukotin pikkuW:tä ja sain sen nauraa räkättämään.

Mulla on kokoajan jotain asiaa, ja äitiä harmittaa ettei ymmärrä kaikkea mitä yritän kertoa. Vaikka se ei ymmärräkkään, oon ollut tosi TOSI hyvällä tuulella koko päivän.

Oon kyllä maailman taitavin pikku Pirpana!



Otos onnesta

19.52




Niin. Tämä kuva tosiaan on mulle sellainen hyvänmielenkuva, sillä siihen on saatu ikuistettua kumpikin vauva omassa elementissään. Pirpana on täydellisen tomerana nenä pystyssä ja PikkuW yrittää rohmuta ilmapalloa parempiin suihin. Väkisinkin alkaa äitiä hymyilyttämään. Ovat vaan niin parasta nuo kaksi mulle. Meille.

Laitoin juuri äsken tuon mun timanttisen parivaljakon nukkumaan ja nyt odottelen että H tuo mulle pizzaa studioreissun päätteeksi. 

On taas vaan niin kiva olla tässä.







Downin syndrooma

Kevättä rinnassa!

14.10



Aurinko sai äidin herkistymään tänään fysioterapian jälkeen. Tunnelmaa ei lannistanut edes tieto siitä, että joudutaan alkaa taistelemaan Kelan kanssa korotetusta vammaistuesta, jotta saadaan parasta mahdollista fysioterapiaa meidän pienelle.

Mieluinen tuo tieto ei missään tapauksessa ollut. Nyt se paperisota siis alkaa.



Jumppaaminen keskipäivällä otti voimille ja päikkäreiden aika koitti parkkipaikalla, äidin sylissä, kyytiä odotellessamme. Hieman iäkkäämpi rouvashenkilö tuli kuiskaamaan mulle että :"Ootte kaunis näky. Siinä on niin hyvä äidin sylissä uinua. Ja sulla on niin kauniit kynnetkin" :)

Tervetuloa kevät. Toivottavasti tälläkertaa viihdyt pidempään.

Pikku-trulli ja pupunpoikanen

20.40



Me ei vielä tänävuonna virvottu, mutta pukeuduimme kuitenkin asianmukaisesti. Pirpanan ja PikkuW:n serkkutyttö kävi tuomassa meille virpomisoksan ja sulostutti sunnuntai-aamua entisestään. Naapuruston lapset vierailivat myös ahkerasti ovella ja niinhän siinä sitten kävi että karkit loppuivat kesken. Piti lähteä mummolaan karkuun.

Piippis on heittäytynyt viimepäivien aikana super-romanttiseksi. Suukottaa ja halittaa meitä vanhempia ihan jatkuvalla syötöllä. Olemme siis varsin onnekkaita!

Huomenna fysioterapiaan aamupäivällä. Mukavaa alkavaa viikkoa taas kaikille!



Väsynyt ja onnellinen

21.51

Ai kauhistus sentään, kuinka olenkaan väsynyt nainen juurikin tällähetkellä! Eilen juhlistettiin ystävien kesken H:n ja kahden muun kolmekymppisen toverin vanhenemista ja nyt totta tosiaan tunnemme itsemme vanhaksi! Kyllähän sitä ennen jaksoi tanssia parikin iltaa putkeen, mutta nyt se tuntuu mahdottomuudelta. Onneksi ei tarvitsekkaan! Huh.

Stressasin loppuviikon aikalailla, kun olin luvannut auttaa tarjoiluiden järkkäämisessä ja kaikenkukkuraksi piti tehdä salassa muutamia synttäriylläreitä ja ne sitten hiukan nostivat äipän stressiä. Onneksi mun vanhemmat jeesasivat, äiti hoiti lapsia ja isä loihti kaksi pellillistä herkkupizzaa vieraille. Selvisin hengissä :)

Oli niin mahtavaa nähdä taas rakkaita ihmisiä ja ystäviä. Ihanaa oli myös eilen kertoa sankarille, että olemme kaveriporukassa keränneet hänelle lentolippu-/ sekä hotellirahaa ja että heinäkuun lopussa, me lennetään kahdestaan pidennetyn viikonlopun viettoon Dubliniin. Lienee ilmiselvää että oliko uutinen mieluinen?! Odotan tuota reissua ristiriitaisin tunnelmin. Ihanaa on tietysti lähteä, mutta ikävä tulee olemaan varmasti kova. Kolme yötä, kyllä kai sen kestää.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopetella. Pirpanakin oli illalla irkku-tunnelmissa.


213-päivä

213-päivä..

21.36


..päivä joka on Pirpanan ja koko meidän perheen juhlapäivä. Tärkeä vuorokausi täynnä iloa ja riemua sekä kiitollisuutta. Se vuorokausi alkaa ihan kohta. 

Meidän perheessä on aina downin syndrooma-päivä, mutta on ihan mahtavaa, että myös kansainvälisestikkin kaikki extrakromosomilla varustetut ovat ansainneet oman päivänsä vuodesta. 

On tärkeää, että ennakkoluuloja muokataan todellisemmaksi yhä edelleen. Liian paljon vääriä uskomuksia saa aikaan tuo sana-yhdistelmä, downin syndrooma.

Mulle äitinä se tarkoittaa

Rakkautta.
 Kauneutta.
Räiskettä ja pumpulia.
Arjen pieniä suuria iloja ja onnenhetkiä.
Suukkoja.
Naurun käkätystä.
Aitoutta, sanan kaikessa merkityksessä.
Spagaatteja.
Musiikin riemua.
Hetkessä elämistä.
Suloista lapsen teatraalisuutta.

Ja niin edelleen.

Aika normaalia, eikö?
Olisi mukava kuulla, mitä ajattelet :)

Heitän jo tutuksi tulleen haasteen jälleen ilmoille. Jos mun blogini on muuttanut edes yhden käsityksen omista aikaisemmistasi, tarjoa töissä pullat, jaa video tai linkkaa blogi facebookkiin, pue värikkäät eripari sukat jalkaan tai juttele tutun kanssa hetki erilaisuudesta. Facebookissa voit myös liittyä Downiaisten,  ihan jokaiselle tarkoitettujen sivujen tykkääjäksi. 


Bongaatko tuttuja? 

Kiitos ja hyvää tulevaa juhlapäivää kaikille!
<3






Pikkuveli

Kuin kaksi marjaa..

22.09



<3

Jo aikaisemmin julkaistut kuvat, mutta ei vielä yhdessä julkaistut. Ihan ovat samasta puusta, ainakin äidin silmissä.

Musajuttuja

Mummulan aarrearkku

20.44




Niin. 25 vuotta sitten allekirjoittanut kiiruhti mummolaan mennessään ensimmäisenä iiison kurkkupurkin luokse, sillä se oli täynnä samanlaisia aarteita. Ei paremmasta väliä,vaikka sukupolvi vaihtuukin.

Tuo ylläoleva nappirasia on Pirpanan lemppari"lelu" mummun ja ukin luona.

Viikonloppu oli super. Pariisin kevät soitti ainutlaatuisen keikan piskuisessa Finnegans kuppilassa ja olipahan kyllä paras tunnelma aikoihin. 
Otin epävirallisen Fänikuvankin. Onhan ne tavallaan tuttuja ihan.
:)


Lapset käyttäytyivät hyvin hoitopaikoissaan. Toinen mummin sekä papan luona ja toinen mummun sekä ukin huomassa. 

Arvatkaa mitä teki Piippis äsken? Laittoi itse Fröbelin palikat pauhaamaan DVD-soittimesta..

Mun oma rakas, taitava tyttöni.

22.12

Näytin Pirpanalle hänen omaa vauvakuvaansa, joka on otettu laitoksella. Kysyin että mikä tuossa kuvassa on ja Pirpana hetken mietittyään tokaisi päättäväisesti mutta silti varovaisesti kuiskaten: "Vauva". Epätodellinen tunne. Olen maailman onnellisin äiti ja mun tyttäreni on ihan huippu. Muuta en nyt osaa tähän laittaa.

Muistelua

Rakas blogini mun!

21.07

Tänään sain viettää 2 tuntia ystävän kanssa ja kun lähdin takaisin kotiin, olin piirun verran enemmän ihmisen näköinen kun ennen. Mulla on taas räpsyripset. Lapset nukkuivat kotona päikkäreitä mummin ja papan vahtiessa pienokaisten unta.

Tänään Pirpana on opetellut ahkerasti omatoimista syömistä ja on jo siinä ihan taitavakin. Välillä on kiva rummutella vähän pöytää tai lattiaa lusikalla mutta sitten meno jatkuu.. Positiivista on, että lusikka pysyy hienosti kädessä eikä lennä enää lattialle. Mitä nyt sitten ihan lopussa niin.

Tänään saatiin kauan odottamamme SodaStream-laite ja se on kiva pikku bonus arjessa. Koukuttava bonus.

Tänään pikkuW on treenannut kontilleen menoa ja onnistuu siinä ihan hienosti jo. Enkat kontillaan pysymisessä on tällähetkellä bauttiarallaa 10 s.

Tänään Piippis on narskutellut hampaitaan jo totuttuun tapaansa, mutta enää se ei häiritse meitä vanhempia, sillä olemme tottuneet tuohon kelohongan natinaa muistuttavaan ääneen jo ihan kivasti. Takahampaat ovat edelleen vaan puoliksi ulkona ja voin uskoa että ikävältä tuntuu. Tyttö yrittää selvästikkin alaikenillä hinkata yläikeniä ja siitä aiheutuu tuo narina. Toivotaan että hellittää kunhan hampaat vihdoin ja viimein putkahtavat kunnolla ulos.

Tänään olemme H:n kanssa ikävöineet evakossa olevaa malamuuttiamme. Kohta haetaan se kyllä jo kotiin kunhan pahin karvanlähtö on loppunut.

Tänään kuuntelin Zen Cafe:ta.

Tänään olen nautiskellut ihan oikeasti nyt jo aika kivasti toimivasta arjestamme, olen haaveillut, odottanut ja muistellut.

Nyt syön savulohitahnalla höystettyjä ruisnappeja ja kohta sukellan peiton alle.

Kaikki on hyvin nyt.


Downin syndrooma

Vauvavoimaa

20.44


Tänään olen seurannut facebookin kautta innokkaana parin fb-toverin synnytyksen etenemistä ja osittain varmaan juuri siitä syystä palannut itsekkin muistoissani parin vuoden takaiseen. Nukutin Piippistä päiväunille ja tuijotin seinää, johon olen ripustanut kummankin lapsoseni ensimmäiset masun ulkopuoliset unikuvat sekä ultrakuvat ja huomasin muistelevani tuota hetkeä kun Pirpanasta juuri tuo kyseinen kuva räpsästiin. 

Muistan kuinka tuijotin tuota pientä tyttöä vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Miten noin kauniissa ja pienessä ihmisessä muka on nyt sitten jotain "vikaa"? Miksi mua ei itketä ja miksi mä olen näin onnellinen?  Tyttö oli ihan oikeasti persikan värisessä villanutussaan sekä pipossaan suloisin maanpäällinen olento, johon olen koskaan eläessäni törmännyt.  Mä tahdoin kokoajan suukotella ja silitellä häntä. Pitää vieressä yöt ja ottaa siipieni suojaan. Se tunne ei ole missään vaiheessa kadonnut tämän (melkein) kahden vuoden aikana

Tavallaan odotin kokoajan että ymmärrän asian vasta myöhemmin ja että sitten se itku sekä suru tulee. No, tulihan se muutaman tunnin ajaksi siinävaiheessa kun maito nousi mutta niin se tuli PikkuW:n syntymän jälkeen myös. Hormonit tekivät tepposet.


Niin rakas ihana nöpönenä Pirpanainen olen varma siitä, että sun paikkasi oli nimenomaan juuri meidän luona. Mä muistelen ihan oikeasti lämmöllä tuota aikaa Haikaranpesässä. Pienestä odottamattomasta lisämausteesta huolimatta meidän oli hyvä olla sinun kanssasi heti alkutapaamisesta asti. Tuo kuva pursuaa sellaista maagista kauneutta sekä salaperäisyyttä, että siinä on aivan mieletön voima. Mun oma voimakuvani. 



Ja sitten vielä tuo toinen rakkauspakkaus sinisessä villapipossaan siinä alapuolella.. Tunnelataus täydessä huipussaan. Tuossa hetkessä kun päiväunien aika koitti.

Tsemppiä tutuille sinne synnytys-saleihin! Upeat hetket edessä teillä onpi. 



Fysioterapia

Harjoitus tekee mestarin

20.26



Se on vakavaa hommaa tämä omatoimisen ruokailun opetteleminen. Hienosti Pirpana kuitenkin jo suoriutui haasteesta kun syötävä oli mieluista ja tälläkertaa herkuteltiin vadelmarahkaa. Lämpimiä aterioita tyttö ei vielä todellakaan suostu itsenäisesti lusikoimaan suuhunsa. Homma sujuu silloin parhaiten kun syöttäjiä on kaksi. Toinen viihdyttää ja toinen yrittää syöttää.

Hyvä on ollut kuitenkin huomata, että ruokahalu on alkanut palautumaan viimeaikaisen sairastelun jäljiltä. Tyttö on nyt muutenkin ollut koko viikonlopun aivan mielettömän hyvällä tuulella. Poskihampaat ovat puhjenneet ja olo varmasti helpottunut senkin asian tiimoilta. 

Minä se päätin piristää olemustani ja vaihdoin hiustenväriä pitkän harkinnan jälkeen. Kuva vaklattavissa oikeassa yläkulmassa. 

Fysioterapiassa aloitettiin viimeviikolla ylösnousemisen harjoittelu ja sitä ollaan nyt kovasti yritetty treenata täällä kotosallakin. Oikein kivasti tyttö ponnistaa jo itse ylös kun sitä "vaaditaan", mutta omatoimisesti ei vielä yritä juurikaan. Tässä onkin nyt sitten tavoitetta kesälle :) 

Vitsit että on ollut mahtava viikonloppu pitkästäaikaa. Kaikki terveinä ja hyvillä mielin. Lauantai-aamuna mä sain nukkua pitkään ja tänään H sai. Voi melkein sanoa, että olo on levännyt jopa?!

Kevättä kohti. Kivat jutut päivä päivältä lähempänä. 
Asioita, joista en voi vielä täällä puhua. Heti kerron kun on aika.

Ja ei hei, mä en todellakaan ole raskaana.





Kehityn

Hyvää naistenpäivää!

20.39


Eilen mä kävin oppimassa tukiviittomia ja täytyypä sanoa että tunti hurahti tälläkertaa ennätyksellisen nopeasti. En ole ikuna viihtynyt koulunpenkillä noin hyvin. Otin heti käyttöön Piippiksen (Ja PikkuW:n) kanssa muutaman uuden viittoman ja tänään tyttö matki hienosti perässä sanan "punainen". Niin ihanan vastaanottavainen on hän!!

Naistenpäivänä 2013 isi sai pitää sylissänsä maailman hurmaavinta pikkunaista. Ja minä oon saanut kaksi viimeisintä yötä nukkua oman kaunokaiseni vieressä, kun ollaan oltu mummolassa kyläilemässä. Miehet nukkuivat toisessa huoneessa, sillä isin yskä meinaa välillä vähän häiritä meitin menninkäisprinsessaa. 

Toisenlainen poseeraus
Tekeekö kukaan bisnestä lastenruokien kotiinkuljetuksen muodossa? Me raahataan 2-3 kertaa viikossa tällainen satsi tavaraa kotiin kaupasta ja olispas ihanaa kun joku muu tekisi sen meidän puolesta joskus :D


Ja sitten taas vähän pohdiskelua. Tänään mietiskelin sitä, kuinka tämän toisen lapsen kanssa olen ihan selvästi stressannut enemmän tietyistä asioista ja näistä tärkeimpänä nyt mainittakoon juuri tuo lapsen kehittyminen. Pirpanan kanssa kun saatiin heti syntymän jälkeen "vapautus" neuvolan käyristä ja ehdittiin jo tottua siihen. On ollut ihanaa antaa lapselle valta kasvaa ja kehittyä aivan omaan tahtiinsa kun on tiedostanut jo etukäteen hänen erityisyytensä. Nyt kuitenkin yllätän liian usein itseni tutkimasta netissä lasten kehitykseen liittyviä artikkeleita sekä niitä kaikista pahimpia, keskustelufoorumeita. PikkuW on tähän mennessä kehittynyt ihan ikätasoisesti eikä meillä periaatteessa ole mitään syytä murehtia tämäntyyppisiä asioita hänen kohdallaan, mutta jostain syystä kuitenkin ollaan H:n kanssa aika säikkyjä.  Ja tullaan varmaan olemaan vielä pitkään. 

Pari päivää sitten kysyin äidiltäni että onko PikkuW:n jokeltelu ihan normaalia (?!) kun katseltiin Piippiksen vauvavideoita ja hän höpötteli pois tiehensä jo 7kk:n ikäisenä. Nyt ihan parin päivän sisään on veli alkanut pulisemaan oikein urakalla ja ottanut konsonantit mukaan höpinäänsä. Ihan kun olisi tiedostanut äidin huolen. 

Meinasin taas lapsäistä itseäni oman hölmöyteni vuoksi.  "Ota iisimmin Agu!"










Jokakerta kun mun pupuset istuu telkkarin ääressä ja tapittaa Fröbeleitä, tekee mieleni hymyillä sillä ovat ihan samankokoisia ja niin mahdottoman ihania. Ja jokakerta ymmärrän kuinka kiitollinen ja onnekas mä olen.



Naiset. Onnea vielä. Pusu tutuille ja tuntemattomille.



Kasvua

Pottapytty

21.04


PikkuW istui tänään potalla ensimmäistä kertaa. Poju pysyi hienosti pytyllä mutta mitään sinne ei vielä saatu tikistettyä. Vaippaan tikistettiin kylläkin heti istunnon jälkeen. Etsin käsiini kuvan Pirpanan ekasta istunnosta ja tässä se tulee..


Kuva on räpsäisty mun vanhalla puhelimella ja laatu on aika surkea. Tämän vuoksi siis pieni kuva.

Meidän olkkarin lattialla istuu tästä lähtien kaksi pottailijaa. Ihanaa!

PikkuW nostatti kuumeen tänäiltana mutta Buranan jälkeen olo virkistyi ja vielä hetki sitten leikittiin kaikki kolme lattialla ja ihan pirteänä. Oli tosi kiva yhteinen hetki meillä siinä. PikkuW:kin ekan kerran oikein kunnolla leikki ja otti lelulaatikosta tavaraa toisen perään. Tutkiskeli ja ihmetteli. 
Toivon vain, että yö sujuu suht iisisti. Ilmeisesti siis odotettavissa on itsellenikin tämä tauti. Jännä nähdä. Ei huvittaisi potea, sillä huomenna on meidän rimpsessan nimpparitkin ja suunnitelmissa oli vähän juhlistaa tytön päivää. Näillänäkymin kotosalla, mutta kuitenkin. Pirtelöainekset odottaa pakkasessa! 

Me ollaan kuluneen kuukauden aikana sairasteltu koko vuoden taudit kerralla. Käyhän se näinkin. Tästä eteenpäin ollaankin sitten elämämme kunnossa! ;)

Ihania kevätjuttuja tiedossa. Mun omat varpajaiset, synttäreitä synttäreitä ja synttäreitä, ystäviä, aurinkoa, saunaa ja paljua, musiikkia, H:n isäkuukausi, mun hetkellinen töihinpaluu, perheen yhteistä aikaa ja rakkaita. Just nyt ei haittaa vaikka taivaalta sataakin lunta tuutin täydeltä. Äkkiä ne sulaa kuitenkin. 

Taidanpas ollakkin ihan hyvällä tuulella.



Hammas-särkyä

10.29


Joku saattaisi olla toista mieltä siitä onko äidin paikka pinnasängyssä, mutta meilläpä homma menee niin, että äidin paikka on pinnasängyssä jos siitä vaan on apua ikenien jomotuksessa. Ja siitähän on. 

Huomattiin tänä-aamuna, että PikkuW:n ikenet ovat avautuneet alhaalta ja vihdoinkin hampaat pääsevät puskemaan tiensä täysikasvuiseksi. Pirpanalle pukkaa nyt ihan rytinällä purukalustoa ja uskoisin että nämä viimeaikana sairastetut virukset ovat nopeuttaneet prosessia selvästi. 

Kaipaa tää vitsaus jossain vaiheessa helpottaa.



Hymyssä suin

19.50


Ei haittaa pieni kuume pikkutyttöstä ja kokoajan on ollut tosi reipas hän.  3 tuntia nukkui päiväunia ja heräsi iloisena, niinkun yleensäkkin. PikkuW:llä on ollut tänään vähän kehnompi ruokahalu että katsotaan nyt sitten mitä tuleman pitää. Hassu jässi on hän, kun ei nuku päiväuniansa yhteen pötköön vaan pätkittää ne vartin jaksoihin. Edes ulkona ei nukuta paremmin. Toisaalta meidän yöt menee aika kivasti kun hän herää vaan kerran joten ehkä tämä nyt sitten toimii vaan näin kaikista parhaiten ja asiasta on turha sen enempää nurputtaa. Itse tietysti välillä nukkuisin mielelläni päikkärit.. Jonain päivänä sitten..

Tänään on ollut kiva päivä vaikkakin täällä kaksi toipilasta onkin. Tilattiin ruokaa kotiin ja pidettiin picnic olohuoneen lattialla. Mimi & Kuku on pauhannut läppäristä sekä Fröbelit DvD-soittimesta. 
Lapset ja vanhemmat ovat olleet hyväntuulisia. Elämä on ihan kivaa ja sitten muutem vasta onkin, kun saadaan aurinko taas taivaalle sekä lämpötila kohoamaan ulkona reilusti plussan puolelle. Kevät tule jo!



Äiti rimpsalla

19.55


Parisuhteenparannus-ilta muuttuikin sitten yllättäen tyttöjen illaksi ja lähdin ystävän kanssa Emma-gaalailemaan H:n sairastellessa kotosalla. Lapset vein mummin sekä papan luokse, jotta isi sai rauhassa lepäillä ja parannella. Kuume oli parin päivän ajan todella korkealla. Vieläkin vähän lämpöilee.

Ihan mukavaa oli kaikesta huolimatta vähän tuulettua ja sain nähdä kauan odotetun ja rakastetun Biffy Clyron piitkästä aikaa. Samuli Putro sekä Cheek yllättivät viihdyttävällä lavashowlla myös.

Illalla mummolaan ajellessani erityisen suuri ja kaunis kuu-ukko ihastutti minuu jälleen.

Pirpana on myös kuumeessa nyt toista päivää. On kyllä tosi pirteä tyttö muuten eikä tämä tauti ota alkuunkaan yhtä koville kun tuo aikaisempi Noro. Toivotaan silti, että tämäkin tauti olisi huomenna taltutettu. Jännä nähdä saadaanko me Pikku W:n kanssa vielä potea. Mieluummin ei.

Tein äsken pizzaa ja nyt mutustelen tässä kirjoittelun lomassa mutakakkua. Herkkupäivä. 

Nyt, jatkakaamme viikonlopun viettoa sekä Putouksen Unicef-jakson tiirailua.

Arvaa kuka? :)

Suosituimmat

Facebook

Instagram