Pupu

17.49




Äitin pupunen uudessa haalarissaan!

Viikonloppu on sujunut meidän perheessä jo huomattavasti leppoisammissa merkeissä. Tiedä sitten, mistä viimeviikon pari superhankalaa päivää johtui, mutta tällähetkellä pääsääntöisesti syyttäisin hampaita, sillä huomasin viimeisenkin puhjenneen. Ruokakin maistuu jälleen. 

Uhmista silti ilmoilla, muttei onneksi ihan niin järkkysuuressa mittakaavassa kun alunperin luulin. Aika moneen kysymykseen vastataan siltikin topakasti: "E!" tai "En!", mutta se nyt kuuluu asiaan ja on ihanan luonnollista. Pukeminen ja vaipanvaihto on tällähetkellä kaikista tylsintä tytön mielestä (näinollen myös äidin mielestä).

Sain mukavasti vertaistukea teiltä lukijoilta uhmis-asian tiimoilta ja tuli vaan hyvä fiilis kun tajusin, miten "normaalia" tämä kaikki on. Oli sitten se yksi extrakromosomi tai ei, samojen asioiden kanssa vanhemmat joutuu jossainvaiheessa taistelemaan ja niinkun eräs ystävä mulle viisaasti kirjoittikin, nämä on niitä hetkiä kun lasta ihan oikeasti kasvatetaan. Kiitos M. 

Toisenlaistakin palautetta sain. Huomasin, miten helposti vähän äkäinenkin leijonaemo minussa herää ja taistelen kovasti sitä vastaan, että näitä meidän "taniaisia" yritettäisiin vangita johonkin tiettyyn lokeroon. Toivoisin niin kovasti vaan sitä, että jokaikinen ihminen täällä maapallolla saisi olla rauhassa oma yksilönsä eikä yleistäminen ole missään tapauksessa suotavaa. Ei kai kukaan meistä sellaista toivoisi omalle kohdalleen? Toiset nauravat enemmän, toiset vähemmän. Toiset ovat tempperamenttisempia kun toiset, oli kyseessä sitten vammainen tai vammaton.

Mun tyttöni on syntymästään asti ollut tosi hyväntuulinen neito ja tästä syystä häntä usein aurinkoiseksi kutsun. Nyt häntä vaan harmittaa ihan normaaliin kehitykseen liittyvien asioiden tiimoilta ja aika tuo helpotuksen tähän asiaan ihan satavarmasti. En millään jaksa uskoa, että tämä uhma on tullut jäädäkseen.



Ja mistähän uhmasta tässä nyt puhutaan?

;)

Kaikille ihanille vertaisvanhemmille lähetän vielä suuret kiitokset viikonlopun tapaamisesta ja toivon, että tapaamme pian uudestaan! Mukavaa oli!




Puolipilvistä

0.05


Uhmis on rantautunut nyt sitten meidänkin perheeseen. Viimeiset pari viikkoa Piippis on lataillut jotain ihan uutta angstia itseensä ja minä sitten tässä vieressä olen yrittänyt mietiskellä, että mistä oikein on kyse. Toki nyt on se tilanne, että tyttö tekee taas hampaita ja sekin häntä harmittaa, mutta kyllä tässä on nyt pakko olla kyse jostain muustakin. PikkuW:n kanssa taistelevat leluista ja muutenkin ottavat yhteen normaalia enemmän. Ruoka ei maistu. Ei huvita pusutella (ainaskaan ihan jatkuvasti). Mikään ei huvita. Kiukututtaa vaan niin maan penteleesti. 

Ehdin jo vähän huolestuakkin, ennenkun lukasin Wikipediasta mitä se uhmaikä ihan oikeasti tarkoittaa. Tämähän on nyt just sitä. 

Tavallaan niin ihanan tavallista, mutta kuitenkin hermoja raastavaa. Onnekseni kuitenkin olen huomannut että ei tää nyt ihan jatkuvaa ole. Se iskee ikäänkuin puuskina, mutta sitten kun iskee niin iskee lujasti. 

PikkuW kiltti, älä sinä nyt vähään aikaan aloita tätä pliis. 

Raivonpuuskista huolimatta tämä viikko on ollut tosi mahtava. Olen tietoisesti treffaillut ystäviä.. ja heidän pieniä vastasyntyneitään. Vauvakuume on onneksi pysytellyt turvallisen välimatkan päässä juurikin näiden uhmis-kohtausten ansiosta. Niin ihania ja rakkaita ovat, mutta kyllä se on nyt myönnettävä, että vahvimpiakin hermoja tässä tilanteessa koeteltaisiin. 

Jos tämä tällaisena pysyy niin kestän kyllä. Jos pahenee ja jos tuo toinen aloittaa niin sitten en enää tiedä kestänkö :D

Meillä erityistilanne siinäkin mielessä, että Piippis-murunen ei pysty kertomaan meille samalla tavalla, mikä ketuttaa. Hän kyllä täysin ymmärtää kaiken mitä hälle puhutaan, mutta vaikka yrittää monesti kertoa jotain asiaa meille, ei valitettavasti läheskään aina ymmärretä mistä on kyse. Se tuntuu välillä meistä tosi pahaltakin. 

Äiskällä kriisi. 

Kaikki vinkit kultaakin kalliimpia..

Maailmalle, ei nukkumaan

14.01


Tämä kuva otettiin eilenillalla. Siihen asettuivat ihan omatoimisesti yöpuvuissaan, vanhaan lentolaukkuun istumaan.
<3

Shoppailut

Värikkäämpi talvi

18.55

Tänään tein jotain härskiä, ja tilasin kummallekkin lapsukaiselle ihan uudet talvipuvut. Ajattelin, että tähän jos mihinkä saa, ja on suotavaakin vähän panostaa.  Lämpöiseen ja laadukkaaseen talviulkoiluun. Toivottavasti uudet  haalarit kotiutuvat ennen viikonloppua. En nimittäin millään malttaisi odotella!

Kauan mä tätä pohdin, mutta tuo pupupuku on vaan meidän söötille pupufanille niin nappivalinta notta nyt olen toooosi tyytyväinen siihen, että uskalsin tehdä tämän. Löysin nämä MoloKidsit vieläpä ale-hinnalla. 

Ja niin, kumpikin puku tilattiin koossa 86. Mun tuplat <3



Isille kun vielä löytyy värikäs talvitakki, niin ollaan kaikki valmiina pirteämpään talveen. 

Tänään hävetti isosti, kun sain puhelun jossa kerrottiin, että olin unohtanut Pirpanan fyssarin tältäpäivältä. Soitin vielä päivällä H:lle töihin ja kysyin muistaako se, mitä me sovittiin pari viikkoa sitten kun en ollut kalenteriini mitään merkannut. Ja muistihan se...väärin. No, tällaisia me ollaan. Huomenna fyssari tulee kotiin sitten meitä moikkaamaan. Niinkun olen aikasemminkin sanonut, ahdistavin asia Pirpanan erityisyyteen liittyen on juurikin tämä, että täytyy muistaa niin paljon enemmän kun "tavis"-lapsen kanssa. Mä olen siinä vaan niiiiin huono. 

Olisikohan tälle päälle vielä jotain tehtävissä..?
:)







Ystäviä

21.21


Taiga tykkää näistä meidän pienistä paljon. Harmittaa, etten ehtinyt räpsäistä kuvaa siinä hetkessä kun karvakorva painoi päänsä pojan syliin hellästi. Tämän jälkeen pisti tassun tuohon jalkojen päälle. Niin lempeä ja kaunis katse nallukalla.

<3

Pirpana on kävellyt tänään jo aika pitkiäkin matkoja pyllähtämättä. Uskomattomalta se tuntuu vieläkin että nyt ollaan jo tässä pisteessä. Toiveikkaana vähän odottelenkin, että tyttö lähtisi kunnolla kävelemään, sillä se helpottaisi paljon uloslähtöä ja siirtymätilanteita noin muutenkin. Saisi mun selkäparkanikin vähän lepoa. Nyt mulla on kuitenkin kohtalaisen tiuhaan tahtiin vielä 10 kiloinen lapsi sylissä ja välillä tuntuu, että välilevyt huutaa hoosiannaa sen vuoksi. Säännöllinen liikunta voisi olla kova juttu meikäläiselle tässä elämäntilanteessa. Kai siihen aina jostain saa aikaa tikistettyä?

Huomenna me mennään koko kööri suojapukuostoksille. Täytyy hommata kummallekkin mukelolle uusi talvipuku ja vähän muutakin vaatetta. Kasvavat, mokomat. 

Ensiviikolla edessä lekurikäynti ja tälläkertaa minä itse pääsen potilaan tuoliin. Kummalliset rytmihäiriöt ovat kiusanneet viimeisen viikon ajan vähän turhan tiuhaan ja tahdon asiasta jutella ammatti-ihmisen kanssa. Toivotaan, että syy löytyy. Onhan nää mulle tavallaan jo aika tuttuja juttuja mutta pari viimeistä vuotta oon saanut olla aika rauhassa. 

No, katsotaan. Kivaa alkavaa viikkoa! :)



21.40


Pienet jutut. Tekevät äärettömän onnelliseksi. Mitä olisinkaan ilman näitä pieniä suuria?

Taaperojuttuja

20.43




Kummankin tepsuttelijan elämäntehtävä on tällähetkellä ahtaa itsensä mitä pienempiin koloihin sekä laatikoihin. Se on kaikista siisteintä mitä voi tehdä.

Vaan mikäs siinä kun tuo nyt on äidinkin mielestä vielä ihan suht kiva leikki. Vähemmän mukavaa onkin sitten se, kun jatkuvasti taistelevat tavaroista sekä leluista, mokomat! Kivaa (lasten mielestä) on myös lätkiä niillä leluilla ja tavaroilla toista päähän. Tasaisin väliajoin tässä saakin siis toimia erätuomarina ja olla välejä selvittelemässä. No, tätä se tulee olemaan varmaan vielä pitkään eli parasta on vaan yrittää tottua uuteen titteliin.

Pieni tauko oli taas päivittämisen kanssa, sillä meikämamman väsymys iltaisin on ollut aikas valtaisaa ja puhtia ei ylimääräiseen olekkaan sitten riittänyt. Viikonloppu oli kuitenkin suht rentouttava ja uuden viikon sai aloittaakin taas ladatulla akulla. Lähinnä oltiin vaan kotosalla, mutta eipähän tarvinut vahtia kun vaan yhtä taaperoa kun vastuun sai jakaa isännän kanssa. 

Täytyy myöntää kyllä sekin, että uusi ihastukseni, Christian Grey, on vienyt suurimman siivun mun jokailtaisesta vapaa-ajanhetkestäni. Sain nimittäin ystävältä lahjaksi viimeviikolla Fifty shades of Grey-nimisen teoksen ja jäin siihen täysin koukkuun.. joskin hieman posket punoittaen.  Suosittelen silti jokaiselle naiselle tuota kirjaa lämpimästi. 

Itsehän olen viimeksi lukenut Stieg Larssonin trilogian ja siitä on jo aivan liian monta vuotta aikaa. Lukeminen on mahtava keino hiljentyä ja antaa aikaa itselleen. Meikäläisellä aikaa siihen on valitettavasti vaan todella vähän mutta yritän silti kovasti. 


Kivaa alkanutta viikkoa! 

Ja NaamaTuttu heei, kiva että tulit juttelemaan mulle tänään :)






Hetki kaksin

21.18



Kuten kuvasta näkyykin, käytiin tänään taas jumppaamassa kahdestaan Pirpanan kanssa. Velipoika viihtyi tuon puolitoistatuntisen ajan kiltisti isovanhempien seurassa täällä meidän kotosalla. Ensviikolla vietetäänkin sitten syyslomaa ja näinollen myös jumpat jää väliin. Tauko tekee joskus kyllä ihan hyvääkin, vaikka viihdymmekin kaikki jokaviikkoisilla terapiakäynneillä hienosti.

Eilinen päivä hurahti mukavissa arkisissa tunnelmissa. Aamupäivällä allekirjoittanut kurvasi muutamaksi tunniksi töihin ja iltapäivällä haravoitiin täällä kotosalla koko perheen voimin. Lapset jaksoivat kiltisti touhuta etupihalla omia juttujaan sillävälin kun me H:n kanssa siistittiin maata keltaisista ja punaisista lehdistä. Myös äitiliinin hiukset saivat illalla vähän syksyistä väriä pintaan.

Mitäköhän se kertoo mun luonteestani, että tasaisin väliajoin tuota hiustenväriä pitää muutella? No oli miten oli, tämä muutos silti piristi.

Eipä mulla kummempia. Arki hölkkää eteenpäin varman tasaiseen tahtiinsa ja nyt on kaikinpuolin hyvä olla. Paljon juttuja mitä odottaa ja muutenkin aika kiva fiilis.

Mahtavaa kun huomenaamuna saadaan vaan olla lasten kanssa eikä meillä ole kiire mihinkään. Alkuviikko on ollut aika hulinaa, aamut varsinkin.




Rakkautta

Vanhaan malliin

21.05


Eli niinkun otsikko olennaisen jo paljastaakin, vielä toistaiseksi bloggaan niinkun ennenkin. Eihän näitä onnellisia kuvia malttaisi millään jättää vaan julkaisematta?!


Tänään otin seurakseni nukutustunnelmiin Thaimaalaista pakastesapuskaa. Toimi. Kun olin aterian saanut tuhottua, tyttö nukkui. Pirpana aistii musta todella helposti turhautumisen ja nyt yritänkin olla  mahdollisimman tyynenä näissä nukutustilanteissa ja näyttää siltä, että se strategia toimii hyvin. Tilanteessa kun tilanteessa. Toivotaan että pian tilanne palautuu entiselleen, ja tyttö oppii nukahtamaan ihan rauhassa itsekseen.

Tänään ei sen kummempia.

Olen tämän aikaisemminkin sanonut, mutta sanonpa nyt vielä kerran:



 Toivottavasti pysytte aina yhtä läheisinä toisillenne, kun nyt olette.. äidin rakkaat pienet!

Kammot ja kriisit

21.19

Hallelujah! Olipahan taas homma saada tuo ensimmäinen enkeli nukahtamaan yöunillensa. Jottei kertakaikkiaan ihan tylsäksi kävisi tämä arki, on Pirpana kehitellyt nyt nukahtamisongelman itsellensä. Tai no kyse on siitä, että ei malta nukahtaa kun vahtaa kokoajan, että pysyyhän isi/äiti varmasti vieressä.

 Tavallaan mä ymmärrän pientä hyvin. Olin aika pitkään itsekkin samanlainen lapsena. No mutta kuitenkin, on se kyllä ihan uskomaton tapaus tuo neitokainen ja tänään mulle tuli fiilis, että sillä on satavarmasti joku kuudes aisti olemassa. KOLME kertaa tyttö ihan selvästi jo nukkui ja kun lähdin hipsimään pois ( minä teen sen toooosi varovasti) ja satavarmasti väistin ne narisevat kohdat lattiasta, niin eikähän se jokakerta havahtunut hereille ja pomppannut pystyyn itkemään. No, kaadoin viikonloppuna juomatta jääneet punaviinin lirut lasin pohjalle ja menin vielä neljännen kerran tyypin viereen istumaan. 40 minuuttia istuin siinä rauhassa juuston palasta mutustelleen ja punaviiniä hörppien, jonka jälkeen uskalsin lähteä uuteen yritykseen.. ja vihdoin onnistuin hiipimään pois paikalta. 

Voi murua
<3

Ja sitten tuo toinen ihanainen tuolla omassa sängyssään... aivan lämpöisenä ja pipuisena. Poika sai tänään rokotukset ja tälläkertaa nousikin sitten kuume päiväunien jälkeen niistä kammottavista piikeistä muistiaisiksi. Neuvolassa noin muuten kaikki oli mallillaan. "Pikku" W kasvaa edelleen yläkäyrillä ja paino tulee keskikäyrällä. "Pitkä ja hoikka poika" sanoi neuvolantäti.  Piipuskainenkin mitattiin sekä punnittiin samalla ja huvittavaa oli huomata, että aivan samanpituisia ovat tyypit tällähetkellä. Mun kaksi pientä rusinaa. 

Tässä vielä kuva pikku potilaasta. Päivällä ei huvittanut mikään leikki ja olohuoneen matolla oli paras paikka kölliä.


Ja niin, sitten se blogi-kriisi. Yritän kertoa lyhyesti, sillä tarkoitus ei nyt ole tehdä tästä sen suurempaa numeroa kuitenkaan. Olen viimeaikoina törmännyt useasti siihen ilmiöön, että kun juttelen kavereiden ja jopa ystävienkin kanssa, eivät he edes muista miten pitkä aika on siitä kun viimeksi ollaan juteltu/tavattu/kirjoiteltu ja ymmärrän sen täysin! Olenhan suht avoimesti kertonut tänne blogiin melkeinpä jokapäiväiset kuulumiset viimeaikoina. Olen myös saanut tosi paljon suullista palautetta ihan "oikeassa elämässä" itselleni täysin tuntemattomilta lukijoilta ja se on hämmentänyt mua. Mm. baarissa on muutaman kerran joku tullut kehumaan blogiani. Se totta hitossa tuntuu todella kivaltakin, mutta samalla mun silmäni on auennut sille tosiasialle, että mun elämä on IHAN OIKEASTI tällähetkellä aika avointa ja tavallaan se on alkanut mua välillä vähän karmaisemaankin. 

Ja sitten, jokaisen elämässä on niitä ihmisiä, joille ei haluaisi paljastaa itsestään yhtään mitään, mutta joilla on sama oikeus käydä lukemassa julkisia blogeja kun muillakin. Tämä on varmaan se isoin ongelma.

Olen tullut siihen tulokseen, että ilman kuvia mun blogini ei täytä alkuperäistä tarkoitusta ollenkaan. Kuvia pitää olla. 

Jos pistän blogini salaiseksi, ei aiheesta kiinnostuneet googlettajat löydä perille. 

Niin ihania viestejä olen saanut uusilta äideiltä tämän kahden vuoden aikana, että blogin poistaminen kokonaan ei myöskään tunnu kivalta vaihtoehdolta.

Ja sitäpaitsi, mä olen itse ihan koukussa mun blogiin. Tämä on ollut yksi parhaimmista selviytymiskeinoistani viimeisten vuosien aikana

Tässäpä nämä mietteet pähkinänkuoressa. 

Nyt Breakfast at Tiffany's kotiäidin yksinäiseen iltaan, ja sitten nukkumaan :)






Suosituimmat

Facebook

Instagram