Ehkä tästä jo aikaisemmin mainitsinkin, mutta tosiaan nämä meidän lapsukaiset pyörähtivät hammashoitajan tarkastuksessa muutama viikko sitten, ja suoriutuivat kaikki kolme tuosta itse koitoksesta oikein mallikkaasti. Mä vein Piippiksen vastaanottohuoneeseen, ja H meni kahden muun kanssa tarkastukseen. Jännitin vähän etukäteen näitä meidän neitejä, että kuinka antavat suuhunsa katsoa, mutta yllätyimme erittäin positiivisesti kaikkien reippaasta käytöksestä, ja jopa tuo kaikista pienin antoi kurkata purukalustoonsa ilman kummempaa taistoa.

Piippis oli silminnähden vähän hämmästynyt, ja olisi halunnut maata ainoastaan kyljellään hammashoitajan tutkimuspenkissä, mutta suht helposti sain hänet kuitenkin ylipuhuttua, ja lasejakin antoi nätisti pitää. Tähän onnistuneeseen hammaslääkärikokemukseen jokaisen kolmen kohdalla vaikuttanee se, että katsottiin etukäteen esimerkiksi Kaapon hammaslääkäri-jaksoa , ja sitä odotushuoneessakin vielä muisteltiin.

Kaksi nuorimmaista unohtivat nämä tapahtumat nopeasti, mutta niinhän siinä kävi, että Piippis jäikin sitten muistelemaan tutkimusta jälkikäteen. Parin viikon ajaksi hampaiden pesu muuttui jokailtaiseksi huutokonsertiksi, eikä hommasta meinannut tulla yhtikäs mitään – aikaisemmin kun tuo hampaiden pesu on ollut myös hänelle helppo nakki. Päätimme siinä sitten yhteistuumin heivata sähköhammasharjan kaappiin hetkeksi odottamaan, ja vaihdoimme päivittäiseen käyttöön tavallisen hammasharjan. Siitäpä onneksemme  homma alkoi taas  luistaa, ja nyt hampaat puhdistuu jo oikein kivasti, ilman ylimääräistä kiljumista. Kuvan otin tänäiltana, eli itsekin tuo pieni armas jo hienosti hampaitansa pesee. Ainakin sillointällöin.

Tällaiset voimakkaat negatiiviset muistijäljet ovat harvinaisia, mutta aina sillointällöin niitä neitokaisen mielen viereen jää kaihertamaan.  Myös PikkuW muistelee ikäviä asioita, mutta ei läheskään yhtä pitkään, tai samanlaisissa sfääreissä kuin isosiskonsa.

Miksi tästä kirjoitan? No koska perjantaina meillä on edessä jännät paikat, kun hammaslääkärille pitäisi  vielä vilauttaa yhtä takahammasta uudestaan. Hammashoitaja ei päässyt kunnolla tuota hammasta tsekkaamaan (Piippiksen pikkuruinen suu), ja saatiin aika erityishammaslekurille, jolla on enemmän kokemusta lasten hampaiden tutkimisesta. Toivotaan nyt vain, että neiti antaa suuhunsa kurkata, ja voidaan hetkeksi unohtaa nämä hammashoitolareissut. Ei oo kauaksi omena puusta pudonnut, sillä itsekään en liioin hammaslääkärin penkissä viihdy.

Voi mun muruani, mutta hyvin se menee!

<3